Edellisen blogimerkintäni jälkeen on tapahtunut seuraavaa:
Ubuntu 11.10 sai kasan päivityksiä, mm. gnome-keyringiin ja Ubuntu One -clientiin. Päivityksen jälkeen Sovellusvalikoimassa Oil Rushin Osta-nappia klikkaamalla peli kysyy Ubuntu Onen tunnuksen ja lähtee asentamaan peliä suoraan.
Tilipalvelu siis toimii, mutta ehkä olisi ollut vielä kivempi, jos käyttäjälle ei olisi näytetty Osta-nappia ollenkaan jo ostetusta tuotteesta (toki tämä edellyttäisi tilin tsekkaamista etukäteen) ja ehkä olisi myös syytä varmistaa dialogilla haluaako käyttäjä varmasti asentaa pelin.
No, pikkuvikoja, pääasia että homma toimii.
Vaikka ei se ihan toiminut.
Radeonin perusajurilla pelin grafiikka oli pahasti persiillään, mm. tekstuurit olivat mustia.
Lähdin siis asentamaan Ubuntun tarjoamaa vaihtoehtoista ajuria, siis fglrx-ajuria. Em. ajureita oli tarjolla kaksi, joista kokeilin ensin uudempaa (päivitetympää, ilmeisesti).
Ajuri asentui hetken aikaa normaalisti, mutta päättyi virheilmoitukseen "lolo, en toimi, tongi logeja jos kiinnostaa" (muotoilu saattoi olla todellisuudessa asiallisempi, mutta ei informatiivisempi).
Seuraavaksi kokeilin toista tarjolla ollutta ajuria. Se asentui, ja pelin grafiikat korjaantuivat.
Seuraavaksi rapsuttelin kalloa äänien kanssa, niitä kun ei pelissä kuulunut. Ubuntun ääniasetuksissa näkyi kaksi äänilaitetta, joista toisesta sain testiäänet kuulumaan. Kytkin toisen (HDMI-äänen) pois päältä.
Olisi voinut luulla, että pelin äänet heräisivät henkiin, kun järjestelmässä on vain yksi ja toimivaksi testattu äänilaite käytössä. Eivät heränneet, ja Oil Rushin äänet ovat edelleenkin minulle täysi mysteeri.
Sivuhuomiona mainittakoon, että peli on myös kipannut muutaman kerran täysin, ilman virheilmoituksia suoraan työpöydälle.
Entä itse peli? Tornipuolustuksen ja reaaliaikastrategian yhdistelmä kuulostaa kiinnostavalta, mutta eipä Oil Rush ainakaan nykyisessä beta-versiossaan kummoinen ole. Innovointi on kohdistunut vähän outoihin asioihin, kuten käyttöliittymään ja puolustustornien sijoitteluun (valinnanvapaus poistettu).
Kampanjaa tai juonipeliä ei ole ilmeisesti nimeksikään, mikä ei sinänsä yllätä beta-statuksen vuoksi.
Sen sijaan liki 15 euron hinta on tämänhetkisestä sisällöstä naurettavasti liikaa. Tällaista betaa tulisi jakaa ilmaiseksi.
Ei voi kuitenkaan väittää, että pelissä ei olisi potentiaalia. Päivityksiä odotellessa (ja vähän toivoessakin).
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
lauantai 22. lokakuuta 2011
Linux-pelaaminen - takkuinen tarina, osa I
Aiemmissa blogiteksteissäni olen enemmän tai vähemmän hehkuttanut Linuxin hyveitä, niin mobiilissa kuin pönttö-pc:ssäkin. Ihan kovaksi pelialustaksikin siitä tiemmä olisi.
Uuden ja kauniin Ubuntun 11.10:n päädyttyä julkiseen jakeluun päätin tarkastaa tilanteen. Mikäpä sopisi siihen paremmin kuin venäläisten väsäämän Unigine-pelimoottorin näytepeli Oil Rush, se kun on nykyään betatestiversion sisältävässä ennakkotilauksessa Ubuntun omassa Sovellusvalikoimassa (joka on sovelluksien ja pelien jakelu- ja asennuspalvelu; ikäänkuin verkkokauppa, mutta suurin osa tarjolla olevista ohjelmistoista ja peleistä on ilmaisia).
Ovelana kettuna lähdin kokeiluun Asus Eee pc X101 -miniläppärilläni. Arvelin, ettei teknologiapainotteinen peli nimittäin toimisi Intelin halpisnäytönohjainpiirillä lainkaan. Halusin nähdä, varoittaako Ubuntun verkkopalvelu millään tavalla, jos käyttäjä on ostamassa tuotetta, joka ei tule käyttäjän koneella toimimaan. Ei varoita.
Pelin hinta on muuten lievästi suolainen; 14,45 euroa ennakkotilauksena, tornipuolustuspelistä. Steamista, Playstation Networkista, Xbox Live Marketplacesta ja etenkin AppStoresta saa kilpailevia ja ties vaikka viihdyttävämpiä tuotteita huomattavasti edullisemmin.
Naurahdettuani ontuvalle kauppapalvelulle ja hurjalle hinnalle päivitin myös vanhemman pöytäkoneeni tuoreeseen Ubuntuun. "Nyt sitten vaan asennan Oil Rushin tähän ja pistän kokeillen..." Väärin.
En ole tähän päivään mennessä löytänyt ohjetta Ubuntun verkkopalvelusta ostetun Oil Rushin asentamisesta eri koneelle kuin millä sen on alun perin ostanut. Unicorpin omasta verkkokaupasta ostettuna se olisi onnistunut ilmeisesti Unicorpin palvelun kautta.
Kokonaan toinen juttu on se, ettei asiakkaan pitäisi todellakaan joutua etsimään em. ohjetta. Se pitäisi läpsäistä asiakkaan ruutuun heti viimeistään silloin kun sitä tarvitaan.
On täysin mahdollista, ja oletan, että homman saa hoidettua Ubuntun verkkopalvelun kautta tilausvahvistuksen ostostunnuksella, kun vaan menee ostamaan peliä ns. uudestaan. Vaan eipä ole verkkopalvelu eikä varsinkaan tiliasioita ilmeisesti hoitava Ubuntu One -palvelu toiminut 11.10:n julkaisun jälkeen, ainakaan minulla. Yhdessäkään kolmesta koneesta, joilla olen peliä yrittänyt kokeilla.
Tai itse asiassa Ubuntu One lähti päivitysten jälkeen toimimaan, mutta Oil Rushin "ostaminen" Sovellusvalikoimasta ei toimi ollenkaan. Eipä tarvitse vilkuilla sieltäkään, josko peliclientin ilmaislataaminen onnistuisi sieltä.
Koska Oil Rushista on myös Windows-versio, voisin Ubuntun korjaantumista odotellessa kokeilla peliä Windows Vistassa. Mutta en todellakaan halua edes vilkaista siihen suuntaan, kun yhdenkin alustan sisällä palveluissa on naurettavan lapsellisia ongelmia.
Tältä pohjalta ei ole ihme, ettei Linuxia tunneta laajalti pelialustana. Toisaalta se lienee myös ongelmien syy; palvelut ovat huonoja ja tasokkaita tuotteita ei ole, kun raha ei liiku. Raha ei liiku, kun palvelut ovat huonoja ja tasokkaita tuotteita ei ole.
Oil Rushin ja muiden kaupallisten Linux(kin) pelien edelläkävijöiden myötä ei voi kuin toivoa, että tilanne korjaantuu pikkuhiljaa. Tulen seuraamaan tilannetta, koska olen kiinnostunut itse ilmiöstä, mutta en tietenkään suosittelisi kaveria kokeilemaan. Eihän tällaista voi kenellekään suositella.
Uuden ja kauniin Ubuntun 11.10:n päädyttyä julkiseen jakeluun päätin tarkastaa tilanteen. Mikäpä sopisi siihen paremmin kuin venäläisten väsäämän Unigine-pelimoottorin näytepeli Oil Rush, se kun on nykyään betatestiversion sisältävässä ennakkotilauksessa Ubuntun omassa Sovellusvalikoimassa (joka on sovelluksien ja pelien jakelu- ja asennuspalvelu; ikäänkuin verkkokauppa, mutta suurin osa tarjolla olevista ohjelmistoista ja peleistä on ilmaisia).
Ovelana kettuna lähdin kokeiluun Asus Eee pc X101 -miniläppärilläni. Arvelin, ettei teknologiapainotteinen peli nimittäin toimisi Intelin halpisnäytönohjainpiirillä lainkaan. Halusin nähdä, varoittaako Ubuntun verkkopalvelu millään tavalla, jos käyttäjä on ostamassa tuotetta, joka ei tule käyttäjän koneella toimimaan. Ei varoita.
Pelin hinta on muuten lievästi suolainen; 14,45 euroa ennakkotilauksena, tornipuolustuspelistä. Steamista, Playstation Networkista, Xbox Live Marketplacesta ja etenkin AppStoresta saa kilpailevia ja ties vaikka viihdyttävämpiä tuotteita huomattavasti edullisemmin.
Naurahdettuani ontuvalle kauppapalvelulle ja hurjalle hinnalle päivitin myös vanhemman pöytäkoneeni tuoreeseen Ubuntuun. "Nyt sitten vaan asennan Oil Rushin tähän ja pistän kokeillen..." Väärin.
En ole tähän päivään mennessä löytänyt ohjetta Ubuntun verkkopalvelusta ostetun Oil Rushin asentamisesta eri koneelle kuin millä sen on alun perin ostanut. Unicorpin omasta verkkokaupasta ostettuna se olisi onnistunut ilmeisesti Unicorpin palvelun kautta.
Kokonaan toinen juttu on se, ettei asiakkaan pitäisi todellakaan joutua etsimään em. ohjetta. Se pitäisi läpsäistä asiakkaan ruutuun heti viimeistään silloin kun sitä tarvitaan.
On täysin mahdollista, ja oletan, että homman saa hoidettua Ubuntun verkkopalvelun kautta tilausvahvistuksen ostostunnuksella, kun vaan menee ostamaan peliä ns. uudestaan. Vaan eipä ole verkkopalvelu eikä varsinkaan tiliasioita ilmeisesti hoitava Ubuntu One -palvelu toiminut 11.10:n julkaisun jälkeen, ainakaan minulla. Yhdessäkään kolmesta koneesta, joilla olen peliä yrittänyt kokeilla.
Tai itse asiassa Ubuntu One lähti päivitysten jälkeen toimimaan, mutta Oil Rushin "ostaminen" Sovellusvalikoimasta ei toimi ollenkaan. Eipä tarvitse vilkuilla sieltäkään, josko peliclientin ilmaislataaminen onnistuisi sieltä.
Koska Oil Rushista on myös Windows-versio, voisin Ubuntun korjaantumista odotellessa kokeilla peliä Windows Vistassa. Mutta en todellakaan halua edes vilkaista siihen suuntaan, kun yhdenkin alustan sisällä palveluissa on naurettavan lapsellisia ongelmia.
Tältä pohjalta ei ole ihme, ettei Linuxia tunneta laajalti pelialustana. Toisaalta se lienee myös ongelmien syy; palvelut ovat huonoja ja tasokkaita tuotteita ei ole, kun raha ei liiku. Raha ei liiku, kun palvelut ovat huonoja ja tasokkaita tuotteita ei ole.
Oil Rushin ja muiden kaupallisten Linux(kin) pelien edelläkävijöiden myötä ei voi kuin toivoa, että tilanne korjaantuu pikkuhiljaa. Tulen seuraamaan tilannetta, koska olen kiinnostunut itse ilmiöstä, mutta en tietenkään suosittelisi kaveria kokeilemaan. Eihän tällaista voi kenellekään suositella.
maanantai 17. lokakuuta 2011
SoMe Pitching - äänestä ideakilpailussa!
Edellisessä blogitekstissäni mehustelemani ARM-peliminiläppäri (-tablettihybridi) on paitsi paras idea ikinä, myös osallistumiseni SoMe Pitching -ideakilpailuun. Pyydän siis kaikkia
A) äänestämään ideaa äänestyssivuilla, "joukkueen" nimi on Team Groundpoint
ja
B) rohkaisemaan jokaista kaveriaan äänestämään ideaani myös!
Yleisön äänillä on todellista merkitystä, ja rekisteröityneet äänestäjät osallistuvat palkintojen arvontaan.
En voinut käyttää kummoisesti aikaa itse kilpailuvideon säätämiseen, enkä totisesti ole syntynyt myyntimieheksi. Tämä näkyy ja kuuluu videossa, suosittelenkin tukemaan valaistumista itse idean verrattomuudesta em. blogitekstin kautta.
Äänestyksen voi hoitaa myös Facebookissa.
Kannattaa toki tutustua muidenkin kilpailijoiden ideoihin, siellä lienee muutakin stimuloivaa materiaalia.
A) äänestämään ideaa äänestyssivuilla, "joukkueen" nimi on Team Groundpoint
ja
B) rohkaisemaan jokaista kaveriaan äänestämään ideaani myös!
Yleisön äänillä on todellista merkitystä, ja rekisteröityneet äänestäjät osallistuvat palkintojen arvontaan.
En voinut käyttää kummoisesti aikaa itse kilpailuvideon säätämiseen, enkä totisesti ole syntynyt myyntimieheksi. Tämä näkyy ja kuuluu videossa, suosittelenkin tukemaan valaistumista itse idean verrattomuudesta em. blogitekstin kautta.
Äänestyksen voi hoitaa myös Facebookissa.
Kannattaa toki tutustua muidenkin kilpailijoiden ideoihin, siellä lienee muutakin stimuloivaa materiaalia.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Pelikelpoinen ARM-miniläppäri - unelmavehje
Jokainen moniytimisten ARM-prosessorien huikeaa kehitystä seurannut on varmasti ihmetellyt, missä kunnolliset ARM-pohjaiset miniläppärit viipyvät. Niin ihmettelen minäkin, ja odotellessani olen ehtinyt visioimaan lähitulevaisuuden unelmalaitteeni jo moneen kertaan.
Formfactor olisi 10-tuumainen miniläppäri.
Prosessoriksi jokin 2-4 -ytiminen ARM system-on-chip (SoC), kuten Qualcommin Snapdragon S4-sarjalainen, Texas Instrumentsin OMAP 4 -sarjalainen, nVidian Tegra3, tai vastaava. Todennäköisesti jokin PowerVR:n Series5XT SGXMP -grafiikkaytimiä sisältävä malli olisi paras, nVidian nihkeän ajuripolitiikan vuoksi.
Ei missään nimessä mitään Intelin Atomia, sillä ne imevät reippaasti virtaa, vaativat tuulettimen jäähdytykseen ja eivät ole niin hirmuisen tehokkaitakaan.
Muistiksi pari gigaa 1333 MHz DDR3:a, tai mitä tuollaiset SoCit nyt kaverikseen haluavatkaan. Nopsaa graffamuistia 256 megaa mukaan, jos onnistuu. Muistiväylä niin leveäksi, että piisaa.
Tallennustilaksi riittäisi 8-12 gigaa SSD:tä, sillä käyttäjän data säilöttäisiin SDHC-korteille (joille olisi pari paikkaa) ja pilvipalveluihin.
Näytöksi 1366 x 768 -multitouch-kosketusnäyttö, ja näyttö kierrettävissä tablettiasentoon kuten Dellin XT-laitteissa, Fujitsun Lifebookeissa, HP:n EliteBookeissa ja mitä näitä nyt on. Tai voisi se näppis olla slider-tyyppisestikin.
Näytön laidoille täydet pelikonsoliohjaimet, eli sama setti kuin PS Vitassa: neljä nappia, ristiohjain ja kaksi analogista padiohjainta. Etusormille liipaisimet/hartianapit. Niitä riittäisi yksi per sormi, eikä mitään analogipelleilyä vain puhtaat kaksiasentoiset napit.
Muuten perusjutut: wifi, bluetooth, mini-HDMI out, USB, nettikamera.
Valinnaisiksi lisävarusteiksi tarjottaisiin DVB-T2 -digitelkkariviritin, 3G-modeemi ja GPS, ja näille lisävarusteille varattaisiin valmiit asennuskolot/tilat laitteen runkoon. (paitsi jos valittu SoC olisi Snapdragon S4, jossa digi-tv -viritintä lukuunottamatta on em. lisävarusteet mukana, epäilemättä erittäin kilpailukykyiseen hintaan)
Käyttöjärjestelmäksi jokin Linux, vaikka peruskäyttöön loistavasti sopiva ja mukavasti kypsynyt Ubuntu. Ei Windowsia, koska se on kallis ja ehkä vielä Windows 8:ssakin raskaan puoleinen.
Ubuntulle saa myös mukavasti ja helposti hirmuisen läjän ilmaisia ohjelmia, toimisto-ohjelmistopakettia myöten (LibreOffice).
Androidiin ei kannattaisi koskea, sillä hitostako sitä tietää, mitä Google keksisi. Aitoja Linuxeja ei omista tai pompota kukaan.
Nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, että tällainen laitehan olisi täydellinen miniläppäri, mobiilipelikonsoli ja ainakin välttävä tabletti.
Kotikäytössä vehje tietysti kytkettäisiin työhuoneessa monitoriin, täysikokoiseen näppäimistöön ja hiireen, jolloin laite kävisi passelisti työkoneesta.
Olohuoneen puolella laite törkättäisiin HDMI:llä televisioon ja peliohjaimina käytettäisiin langattomia peliohjaimia kuin Playstation 3:lla tai Xbox 360:lla ikään. Hups, laite kävisi myös kotikonsolista.
Softan puolella mukaan nakerreltaisiin Steamin kaltainen palvelu, josta voisi ladata kaikki pelit, ja vaikka musiikkia, tv-sarjoja, leffoja ja kirjoja myös. Oho, silloinhan laite kävisi myös HTPC:stä ja vähän eReaderistakin.
Pelinkehittäjille palvelu tarjoaisi valmiin tuen paitsi kertaostojen laskutukseen, myös free-to-play-/mikromaksu -ansaintamallin tuen, unohtamatta kuukausimaksuja.
Palvelun ylläpitäjäkin olisi niin fiksu, että tajuaisi tapahtumien määrän olevan huikea, joten 10% osuus maksuista riittäisi hyviin tuloihin.
Loppusilauksesta kävisi lokalisaatiotoiminnot, joiden avulla pelit saisi tehokkaasti ainakin tekstitettyä kaikille halutuille kielille. Näin markkina-alue avartuisi niin haluttaessa lähelle oikeasti globaalia.
Siinähän vallan herkistyisi, kun laite ottaisi tuulta purjeisiin kehittyvien alueiden talouksissa, ja muutaman vuoden kuluttua länsimaissakin päästäisiin ihmettelemään afrikkalaisia, eteläamerikkalaisia ja vaikka intialaisia tuotantoja. Ties vaikka kulttuurien välinen sisältökauppa tasaisi kauppataseita ja edesauttaisi kansojenvälistä dialogia. Aika happoisia visioita!
Linux ei ole kuuluisa pelialusta, mutta sehän saattaa johtua vain sopivien laitteiden ja jakelupalvelujen puutteesta (jotka juuri speksasinkin). Pelimoottoreita, middlewarea ja työkalujahan on vaikka muille jakaa, suurin osa vielä ilmaisia. Kovatasoisia kaupallisia tuotteitakin on, kuten venäläisten väsäämä Unigine.
Pelinkehitys voisi olla em. kuviolla aika mukavaakin, sillä laitteelle voisi tehdä kaiken tyyppisiä pelejä; tablettipelejä, käsikonsolipelejä, kotikonsolipelejä, tietokonepelejä. Kohderauta olisi tarkalleen tiedossa, ja myös kehitys- ja testausrautana voitasiin käyttää prikulleen samoja laitteita.
Raudan elinkaari voisi olla 3-5 vuotta, jonka jälkeen speksiä uudistettaisiin, mahdollisuuksien mukaan taaksepäin yhteensopivuus säilyttäen.
Laitteen pitäisi myös olla törkeän halpa, sillä kalliilla Atomilla ja Windowsilla siunattuja miniläppäreitäkin saa jo 199 eurolla. ARM SoCit ovat merkittävästi (=kymppejä) halvempia kuin Atomit, ja Linux ei maksaisi mitään (=lisää kymppejä).
Epäonnistuneestikin tuotettuna unelmalaitteen hinnan pitäisi jäädä (pitkälle) alle parin sadan. ARM-läppäreitähän jo siis saa edullisesti, kuten Genesin Efika-laitteet alkaen 189 EUR (ja paikallisessa Gigantissa näin wanhan Toshiban AC-100 Tegra2 -Android-miniläppärin 149 eurolla).
Huh, kun alkaa taas oikein sapettaa! Miksei tällaisia laitteita notku kauppojen hyllyllä? Ainoa lohtu on, että vastaavia saattaa olla tulossa ensi vuoden aikana. Ainakin vekottimien trendejä syynäämällä on selvää, että samansuuntaisia ajatuksia on ilmassa, ja moni firma hapuilee oikeaan suuntaan.
edit: pakko lisätä vielä pari linkkiä lisätodisteeksi. Googletan joka päivä "arm netbook" viimeisen 24 tunnin ajalta, ja tämänkaltaisia osumia tulee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän: 57 dollarin ARM-netbook ja 78 dollarin ARM-netbook.
Halpoja, surkeita kiinalaisritsoja, mutta eipä ole hintakaan paha. Tässä kirjoituksessa kuvaamani high-end -laite olisi siis erittäin todennäköisesti myytävissä alle 200 eurolla.
Rykäisen lopuksi pienen linkkikoosteen asian tiimoilta:
Wii U controller with screen
Acer believes in netbooks
Acer believes ultrabooks and tablets will be a passing fad
Quad core SoCs will be a huge success
LG Optimus Note Slider
Atari Arcade game controller for iPad
Nintendo 3DSjoystick add-on
KT Spider conceptdevice
Razer Switchblade gaming netbook concept
Raspberry Pi, the 25 USD computer. ARM processor, runs Quake III in 1080p
Asus X101 netbook for 169 EUR / 199 USD (Meego+Atom)
PS Vita, Sony’s handheld console, launches Q4 2011
Gamestop’s gaming tablet with game controllers
Qualcomm envisions mobile devices to replace consoles (Snapdragon S3 ja S4)
Microsoft’s patent for a modular smartphone
The first Tegra3 tablet, from the Chinese manufacturer ZTE
India’s 35 USD tablet
Formfactor olisi 10-tuumainen miniläppäri.
Prosessoriksi jokin 2-4 -ytiminen ARM system-on-chip (SoC), kuten Qualcommin Snapdragon S4-sarjalainen, Texas Instrumentsin OMAP 4 -sarjalainen, nVidian Tegra3, tai vastaava. Todennäköisesti jokin PowerVR:n Series5XT SGXMP -grafiikkaytimiä sisältävä malli olisi paras, nVidian nihkeän ajuripolitiikan vuoksi.
Ei missään nimessä mitään Intelin Atomia, sillä ne imevät reippaasti virtaa, vaativat tuulettimen jäähdytykseen ja eivät ole niin hirmuisen tehokkaitakaan.
Muistiksi pari gigaa 1333 MHz DDR3:a, tai mitä tuollaiset SoCit nyt kaverikseen haluavatkaan. Nopsaa graffamuistia 256 megaa mukaan, jos onnistuu. Muistiväylä niin leveäksi, että piisaa.
Tallennustilaksi riittäisi 8-12 gigaa SSD:tä, sillä käyttäjän data säilöttäisiin SDHC-korteille (joille olisi pari paikkaa) ja pilvipalveluihin.
Näytöksi 1366 x 768 -multitouch-kosketusnäyttö, ja näyttö kierrettävissä tablettiasentoon kuten Dellin XT-laitteissa, Fujitsun Lifebookeissa, HP:n EliteBookeissa ja mitä näitä nyt on. Tai voisi se näppis olla slider-tyyppisestikin.
Näytön laidoille täydet pelikonsoliohjaimet, eli sama setti kuin PS Vitassa: neljä nappia, ristiohjain ja kaksi analogista padiohjainta. Etusormille liipaisimet/hartianapit. Niitä riittäisi yksi per sormi, eikä mitään analogipelleilyä vain puhtaat kaksiasentoiset napit.
Muuten perusjutut: wifi, bluetooth, mini-HDMI out, USB, nettikamera.
Valinnaisiksi lisävarusteiksi tarjottaisiin DVB-T2 -digitelkkariviritin, 3G-modeemi ja GPS, ja näille lisävarusteille varattaisiin valmiit asennuskolot/tilat laitteen runkoon. (paitsi jos valittu SoC olisi Snapdragon S4, jossa digi-tv -viritintä lukuunottamatta on em. lisävarusteet mukana, epäilemättä erittäin kilpailukykyiseen hintaan)
Käyttöjärjestelmäksi jokin Linux, vaikka peruskäyttöön loistavasti sopiva ja mukavasti kypsynyt Ubuntu. Ei Windowsia, koska se on kallis ja ehkä vielä Windows 8:ssakin raskaan puoleinen.
Ubuntulle saa myös mukavasti ja helposti hirmuisen läjän ilmaisia ohjelmia, toimisto-ohjelmistopakettia myöten (LibreOffice).
Androidiin ei kannattaisi koskea, sillä hitostako sitä tietää, mitä Google keksisi. Aitoja Linuxeja ei omista tai pompota kukaan.
Nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, että tällainen laitehan olisi täydellinen miniläppäri, mobiilipelikonsoli ja ainakin välttävä tabletti.
Kotikäytössä vehje tietysti kytkettäisiin työhuoneessa monitoriin, täysikokoiseen näppäimistöön ja hiireen, jolloin laite kävisi passelisti työkoneesta.
Olohuoneen puolella laite törkättäisiin HDMI:llä televisioon ja peliohjaimina käytettäisiin langattomia peliohjaimia kuin Playstation 3:lla tai Xbox 360:lla ikään. Hups, laite kävisi myös kotikonsolista.
Softan puolella mukaan nakerreltaisiin Steamin kaltainen palvelu, josta voisi ladata kaikki pelit, ja vaikka musiikkia, tv-sarjoja, leffoja ja kirjoja myös. Oho, silloinhan laite kävisi myös HTPC:stä ja vähän eReaderistakin.
Pelinkehittäjille palvelu tarjoaisi valmiin tuen paitsi kertaostojen laskutukseen, myös free-to-play-/mikromaksu -ansaintamallin tuen, unohtamatta kuukausimaksuja.
Palvelun ylläpitäjäkin olisi niin fiksu, että tajuaisi tapahtumien määrän olevan huikea, joten 10% osuus maksuista riittäisi hyviin tuloihin.
Loppusilauksesta kävisi lokalisaatiotoiminnot, joiden avulla pelit saisi tehokkaasti ainakin tekstitettyä kaikille halutuille kielille. Näin markkina-alue avartuisi niin haluttaessa lähelle oikeasti globaalia.
Siinähän vallan herkistyisi, kun laite ottaisi tuulta purjeisiin kehittyvien alueiden talouksissa, ja muutaman vuoden kuluttua länsimaissakin päästäisiin ihmettelemään afrikkalaisia, eteläamerikkalaisia ja vaikka intialaisia tuotantoja. Ties vaikka kulttuurien välinen sisältökauppa tasaisi kauppataseita ja edesauttaisi kansojenvälistä dialogia. Aika happoisia visioita!
Linux ei ole kuuluisa pelialusta, mutta sehän saattaa johtua vain sopivien laitteiden ja jakelupalvelujen puutteesta (jotka juuri speksasinkin). Pelimoottoreita, middlewarea ja työkalujahan on vaikka muille jakaa, suurin osa vielä ilmaisia. Kovatasoisia kaupallisia tuotteitakin on, kuten venäläisten väsäämä Unigine.
Pelinkehitys voisi olla em. kuviolla aika mukavaakin, sillä laitteelle voisi tehdä kaiken tyyppisiä pelejä; tablettipelejä, käsikonsolipelejä, kotikonsolipelejä, tietokonepelejä. Kohderauta olisi tarkalleen tiedossa, ja myös kehitys- ja testausrautana voitasiin käyttää prikulleen samoja laitteita.
Raudan elinkaari voisi olla 3-5 vuotta, jonka jälkeen speksiä uudistettaisiin, mahdollisuuksien mukaan taaksepäin yhteensopivuus säilyttäen.
Laitteen pitäisi myös olla törkeän halpa, sillä kalliilla Atomilla ja Windowsilla siunattuja miniläppäreitäkin saa jo 199 eurolla. ARM SoCit ovat merkittävästi (=kymppejä) halvempia kuin Atomit, ja Linux ei maksaisi mitään (=lisää kymppejä).
Epäonnistuneestikin tuotettuna unelmalaitteen hinnan pitäisi jäädä (pitkälle) alle parin sadan. ARM-läppäreitähän jo siis saa edullisesti, kuten Genesin Efika-laitteet alkaen 189 EUR (ja paikallisessa Gigantissa näin wanhan Toshiban AC-100 Tegra2 -Android-miniläppärin 149 eurolla).
Huh, kun alkaa taas oikein sapettaa! Miksei tällaisia laitteita notku kauppojen hyllyllä? Ainoa lohtu on, että vastaavia saattaa olla tulossa ensi vuoden aikana. Ainakin vekottimien trendejä syynäämällä on selvää, että samansuuntaisia ajatuksia on ilmassa, ja moni firma hapuilee oikeaan suuntaan.
edit: pakko lisätä vielä pari linkkiä lisätodisteeksi. Googletan joka päivä "arm netbook" viimeisen 24 tunnin ajalta, ja tämänkaltaisia osumia tulee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän: 57 dollarin ARM-netbook ja 78 dollarin ARM-netbook.
Halpoja, surkeita kiinalaisritsoja, mutta eipä ole hintakaan paha. Tässä kirjoituksessa kuvaamani high-end -laite olisi siis erittäin todennäköisesti myytävissä alle 200 eurolla.
Rykäisen lopuksi pienen linkkikoosteen asian tiimoilta:
Wii U controller with screen
Acer believes in netbooks
Acer believes ultrabooks and tablets will be a passing fad
Quad core SoCs will be a huge success
LG Optimus Note Slider
Atari Arcade game controller for iPad
Nintendo 3DSjoystick add-on
KT Spider conceptdevice
Razer Switchblade gaming netbook concept
Raspberry Pi, the 25 USD computer. ARM processor, runs Quake III in 1080p
Asus X101 netbook for 169 EUR / 199 USD (Meego+Atom)
PS Vita, Sony’s handheld console, launches Q4 2011
Gamestop’s gaming tablet with game controllers
Qualcomm envisions mobile devices to replace consoles (Snapdragon S3 ja S4)
Microsoft’s patent for a modular smartphone
The first Tegra3 tablet, from the Chinese manufacturer ZTE
India’s 35 USD tablet
perjantai 7. lokakuuta 2011
Digijakelun kääntöpuoli, osa II - Kuolema korteille
Juuri päästyäni voivottelemasta Playstation Networkin hakkerointia yleisellä tasolla ja nykykonsoleiden verkkovirittyneisyyttä edellisessä blogitekstissäni, iski ilmeisesti digijakelun kääntöpuoli nassuun vielä konkreettisemmin.
Aamulla sain ilmoituksen pankiltani: "Saamiemme tietojen mukaan yllämainitun korttinne tiedot ovat saattaneet joutua vääriin käsiin. Olemme tilanneet teille uuden nykyistä vastaavan kortin uudella kortinnumerolla ja tunnusluvulla."
Kokeilin sitten ostaa niin ikään aiemmin mainitsemani Road of Devastation -lisäsisältöpaketin Dead Nation -zombiräiskintään. Ei onnistunut, ei.
Nyt kismittää jo jonkin verran. Vuosia samalla, erittäin helposti muistettavalla pin-koodilla siunattu korttini on siis historiaa.
Joudun siis ainakin vaihtamaan maksukorttini tiedot kaikkiin käyttämiini pelien digijakelupalveluihin ja verkkokauppoihin, sekä opiskelemaan uuden pin-koodin (jonka jo sainkin, ja se ei ole poikkeuksellisen helppo muistaa).
Oletan koko ikävyyden johtuvan Sonyn Playstation Networkin hakkerointitapauksesta. Toki pankkini on teoriassa voinut saada vihiä oletetusta väärinkäytöstä muualtakin.
Kieltämättä olen viime aikoina tehnyt maksukortillani muutaman itselleni suhteellisen epätavallisen oston, nimittäin miniläppäritilauksen Saksan Amazonista ja Running with rifles -tilauksen BMT Micro-palvelun kautta.
En kuitenkaan usko, että syy löytyy näistä.
Perskuta!
Aamulla sain ilmoituksen pankiltani: "Saamiemme tietojen mukaan yllämainitun korttinne tiedot ovat saattaneet joutua vääriin käsiin. Olemme tilanneet teille uuden nykyistä vastaavan kortin uudella kortinnumerolla ja tunnusluvulla."
Kokeilin sitten ostaa niin ikään aiemmin mainitsemani Road of Devastation -lisäsisältöpaketin Dead Nation -zombiräiskintään. Ei onnistunut, ei.
Nyt kismittää jo jonkin verran. Vuosia samalla, erittäin helposti muistettavalla pin-koodilla siunattu korttini on siis historiaa.
Joudun siis ainakin vaihtamaan maksukorttini tiedot kaikkiin käyttämiini pelien digijakelupalveluihin ja verkkokauppoihin, sekä opiskelemaan uuden pin-koodin (jonka jo sainkin, ja se ei ole poikkeuksellisen helppo muistaa).
Oletan koko ikävyyden johtuvan Sonyn Playstation Networkin hakkerointitapauksesta. Toki pankkini on teoriassa voinut saada vihiä oletetusta väärinkäytöstä muualtakin.
Kieltämättä olen viime aikoina tehnyt maksukortillani muutaman itselleni suhteellisen epätavallisen oston, nimittäin miniläppäritilauksen Saksan Amazonista ja Running with rifles -tilauksen BMT Micro-palvelun kautta.
En kuitenkaan usko, että syy löytyy näistä.
Perskuta!
tiistai 4. lokakuuta 2011
Digijakelun kääntöpuoli
Kannatan pelien digitaalista jakelua. Mielestäni pelien prässääminen muovilevyille, pakkaaminen laatikoihin ja rahtaaminen ympäri maapalloa on yksinkertaisesti tarpeetonta luonnonvarojen haaskausta. Pelaamisessa on kyse viihteestä ja elämyksistä, ja ne voidaan jaella koteihin nykyään verkkoa pitkin.
Tulin viikonlopun aikana pelanneeksi - pitkästä aikaa - Playstation 3:lla. Paukutin loppuun suomalaisen Housemarquen Dead Nation -zombiräiskinnän. Intouduin jälleen sen pariin huomattuani, että peliin on julkaistu Road of Devastation -lisäsisältöpaketti.
Digijakelun ja ehkä osittain sen varjolla konsoleihin hiipineen ohjelmistopäivitysrumban todellisuus oli kuitenkin lannistaa pelurin ennen ensimmäisen laukauksen ampumista.
En ollut pelannut konsolillani muutamaan kuukauteen. Edessä oli siis käyttöjärjestelmäpäivitys, johon kului ehkä vartti. Eikä pelaaminen käynyt vielä senkään jälkeen, vaan myös peli oli päivitettävä; ehkä viitisen minuuttia lisää odottelua.
Näin on käynyt ennenkin, ja joka kerta se on kyrsinyt. En ole kovin kärsivällinen tekniikan suhteen, ainakaan jos se pakottaa minut odottamaan.
Kismityksen kihistessä kallossa ehdin kuitenkin pohtimaan, että digijakelussa on tosiaankin vielä tällaisia lastentauteja. Eikä yksittäisen kuluttajan kokema mielipaha ole suinkaan ainoa murhe.
Omistan Dead Nationin -elämysoikeuden vain siksi, että Sony tarjosi pelin ilmaiseksi osana lepyttelykampanjaansa kevään tietomurtokatastrofin jälkeen.
Digikaupassa ja -palveluissa tietoturva on keskeinen juttu, ja Sonylla se petti pahemman kerran. Tai ehkä tietoturva todella on illuusio ja kaikki järjestelmät rikottavissa.
Oli miten oli, Sonylle aiheutui tapauksesta jättimäiset kulut, hirvittävä imagohaitta ja asiakkaille paljon pahaa mieltä.
Vastaavaa ei juuri tapahtunut silloin, kun konsolipelit olivat kaupasta ostettuja, pahvilaatikkoon pakattuja muovikasetteja, jotka törkättiin konsoliin ja peli leiskahti ruutuun.
Uskon kuitenkin, että asiat ovat nyt paremmin, ja tulevaisuudessa vielä paremmin. Ehkä konsolivalmistajat ja pelistudiot muistavat loppukäyttäjää, ja pitävät huolen ohjelmisto- ja pelipäivitysten ripeydestä. Ehkä tietoturva saadaan kuntoon ja käyttökatkoja ei enää tule.
Sitä odotellessa ostanen Dead Nationin Road of Devastation -lisäsisällön. Tulenpahan tukeneeksi kotimaista peliteollisuutta ja viimein maksaneeksi muutaman roposen koko elämyksestä.
Kiitos Sonylle ilmaisesta pelistä ja kiitos Housemarquelle laadukkaasta toimintaviihteestä.
Tulin viikonlopun aikana pelanneeksi - pitkästä aikaa - Playstation 3:lla. Paukutin loppuun suomalaisen Housemarquen Dead Nation -zombiräiskinnän. Intouduin jälleen sen pariin huomattuani, että peliin on julkaistu Road of Devastation -lisäsisältöpaketti.
Digijakelun ja ehkä osittain sen varjolla konsoleihin hiipineen ohjelmistopäivitysrumban todellisuus oli kuitenkin lannistaa pelurin ennen ensimmäisen laukauksen ampumista.
En ollut pelannut konsolillani muutamaan kuukauteen. Edessä oli siis käyttöjärjestelmäpäivitys, johon kului ehkä vartti. Eikä pelaaminen käynyt vielä senkään jälkeen, vaan myös peli oli päivitettävä; ehkä viitisen minuuttia lisää odottelua.
Näin on käynyt ennenkin, ja joka kerta se on kyrsinyt. En ole kovin kärsivällinen tekniikan suhteen, ainakaan jos se pakottaa minut odottamaan.
Kismityksen kihistessä kallossa ehdin kuitenkin pohtimaan, että digijakelussa on tosiaankin vielä tällaisia lastentauteja. Eikä yksittäisen kuluttajan kokema mielipaha ole suinkaan ainoa murhe.
Omistan Dead Nationin -elämysoikeuden vain siksi, että Sony tarjosi pelin ilmaiseksi osana lepyttelykampanjaansa kevään tietomurtokatastrofin jälkeen.
Digikaupassa ja -palveluissa tietoturva on keskeinen juttu, ja Sonylla se petti pahemman kerran. Tai ehkä tietoturva todella on illuusio ja kaikki järjestelmät rikottavissa.
Oli miten oli, Sonylle aiheutui tapauksesta jättimäiset kulut, hirvittävä imagohaitta ja asiakkaille paljon pahaa mieltä.
Vastaavaa ei juuri tapahtunut silloin, kun konsolipelit olivat kaupasta ostettuja, pahvilaatikkoon pakattuja muovikasetteja, jotka törkättiin konsoliin ja peli leiskahti ruutuun.
Uskon kuitenkin, että asiat ovat nyt paremmin, ja tulevaisuudessa vielä paremmin. Ehkä konsolivalmistajat ja pelistudiot muistavat loppukäyttäjää, ja pitävät huolen ohjelmisto- ja pelipäivitysten ripeydestä. Ehkä tietoturva saadaan kuntoon ja käyttökatkoja ei enää tule.
Sitä odotellessa ostanen Dead Nationin Road of Devastation -lisäsisällön. Tulenpahan tukeneeksi kotimaista peliteollisuutta ja viimein maksaneeksi muutaman roposen koko elämyksestä.
Kiitos Sonylle ilmaisesta pelistä ja kiitos Housemarquelle laadukkaasta toimintaviihteestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)