ARM-arkkitehtuurin prosessorit eivät lyöneet läpi (mini)läppärimarkkinoilla viime vuonna. Harmi, sillä ARMit ovat halpoja ja erittäin virtapihejä - ja tehot nousevat jäätävää tahtia.
Mutta tänä vuonna! Kyllä! Neliytimisiä ARM-SoC:eja (system on chip) on jo vaikka kuinka, ja niissä todellakin piisaa tehoa työpöytäkäyttöjärjestelmien pyörittämiseen.
Yksi kiinnostavista tiedossa olevista tuotteista on Genesin tuleva miniläppärimalli, joka pohjautuu Freescalen iMX6-sociin. Itse asiassa kyttäsin koko viime vuoden, koska Genesin vielä tälläkin hetkellä myynnissä olevat iMX5-pohjaiset Efika-tietsikat päivitettäisiin oleellisesti ruudikkaampaan iMX53-sarjaan. Mutta eipä semmoisia ole tulossakaan, koska Genesillä todettiin olevan fiksumpaa hypätä yhden prosessorimallin yli ja siirtyä suoraan parhaimmillaan neliytimisyyttä tarjoavaan iMX6-sarjaan.
Maanantaina 27.2.2012 alkavilla Barcelonan mobiilimessuilla saatetaan muuten julkistaa mielinkiintoisia asioita tähänkin liittyen.
Mutta... Kuinka tässä mahtaa lopulta käydäkään? Kyllä, ARM-socit ovat kovaa settiä ja esim. Apple saattaa tosiaan väsätä Macbook Airia, jossa hyrrää iPad2:sta ja iPhone 4S:stä tutun A5-prosessorin evoluutiomalli tai seuraaja A6. Se olisi varmasti ihan hyvä vekotin.
Intel ei tosin antaudu taistelutta. Intelin x86-arkkitehtuuri on hirvittävä virtasyöppö ja kallis kuin mikä, mutta tehoa löytyy. Ja sekin ihme on nähty, että Intel on jo saanut ulos ensimmäisen SoC-tuotteensa, eikä tuoreimmat Atomit muutenkaan ole täysin kelvottomia.
2013 puolivälin paikkeille ajoittuva Haswell-arkkitehtuuri mahdollistanee jo varsin kovat mobiilisirut.
Vai keikahtaako koko mobiilitietokoneilu Ubuntu Android-puhelimissa -hässäkän muottiin? Eli oli prosessori ja käyttöjärjestelmä mikä tahansa, suoritin on luurissa ja luuriin lykätään näyttöjä ja näppäimistöjä (ja peliohjaimia!) käyttötilanteen mukaan. Ei paha visio.
Mobiilimessuista vielä sen verran, että odotan oikeasti Nokian huhuttua ghetto-Lumiaa; Windows-luuri (rutkasti?) alle 200 eurolla saattaisi mahtua jopa minun budjettiini.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
tiistai 14. helmikuuta 2012
Pelejä pelaajille vai "kaikille"?
Pitkän linjan peliharrastajana arvostan pelien - ja pelilaitteiden - historiaa. Niinpä lähtökohtaisesti pidän iCaden kaltaisten yhtiöiden tuotteista, kuten keväällä myyntiin tulevasta 8-Bitty -peliohjaimesta. Wanha kunnon peliohjain, eli suuntaohjain ja nappeja, mutta modernisti toteutettuna, eli langattomalla bluetooth-yhteydellä nykyaikaisiin älypuhelimiin ja tabletteihin liitettäväksi.
Ei ole salaisuus, että pidän kunnollisia peliohjaimia välttämättömänä hyvän pelilaitteen ominaisuutena. Hyvä peli ei sinänsä vaadi alustakseen hyvää pelilaitetta, mutta puutteellisesti varustellun pelilaitteen rajat tulevat väistämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Rajatkaan eivät ole absoluuttisesti huono juttu, sillä luovuus pusertuu ulos usein parhaiten juuri rajoitusten ansiosta.
Angry Birds, Cut the Rope, Where's My Water ja moni muu kosketusnäytölle tehty jättihitti on vastaansanomattomasti hyvää viihdettä ja kaupallisesti huippumenestynyttä liiketoimintaa. Tässä valossa pelilaite ei todellakaan tarvitse varsinaisia peliohjaimia, sillä elämys syntyy pelkän kosketusnäyttöohjauksen turvin.
Jokaista jättihittiä kohti on kuitenkin myös satoja tai tuhansia vähemmän onnistuneita pelejä ja kaupallisia floppeja. Väistämättä tulee mieleen, että kuinka monta söpöjen eläinhahmojen tähdittämää fysiikkapohjaista ongelmanratkaisupeliä maailmaan mahtuu?
Mitä jos markkinoiden ykköslaitteissa olisi peliohjaimet? Olisiko markkinat suuremmat, ja olisiko tarjonta monipuolisempaa? Saisiko 79 sentillä tai parilla eurolla briljantteja shoot'em-upeja, taistelupelejä, retrohenkistä toimintaa? Entä maksaisivatko pitkän linjan peliharrastajat 4-10 euroa massamarkkinaa kapeampaan pelimakuun suunnatuista tuotteista? Onko elannon ansaitseminen 0,79 euron kosketusnäyttöpelejä tuottamalla helppoa kuin veden puristaminen kivestä?
Vai karkottaisivatko epämiellyttävän näköiset peliohjaimet suuret massat laitteiden ostajakunnasta? Ehkä.
Entä jos vaikkapa Apple tarjoaisi muutaman kympin peliohjainlisäosaa iPhoneen ja iPadiin? Apple todennäköisesti osaisi valita hyvän keskitien lähestyttävyyden ja toiminnallisuuden välillä.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Playstation 3:n ja Xbox 360:n edustama peliohjainsukupolvi on aivan tarpeettoman monimutkainen ja vaativa. Vähemmilläkin namiskoilla ja vipstaakeilla pärjättäisiin. 8-bittisen Nintendon pelkistetty peliohjain oli aika kiva, ja Super Mario Bros. oli oman aikansa kasuaalipeli/massamarkkinahitti. iCadella ollaan hyvillä jäljillä.
Ei ole salaisuus, että pidän kunnollisia peliohjaimia välttämättömänä hyvän pelilaitteen ominaisuutena. Hyvä peli ei sinänsä vaadi alustakseen hyvää pelilaitetta, mutta puutteellisesti varustellun pelilaitteen rajat tulevat väistämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Rajatkaan eivät ole absoluuttisesti huono juttu, sillä luovuus pusertuu ulos usein parhaiten juuri rajoitusten ansiosta.
Angry Birds, Cut the Rope, Where's My Water ja moni muu kosketusnäytölle tehty jättihitti on vastaansanomattomasti hyvää viihdettä ja kaupallisesti huippumenestynyttä liiketoimintaa. Tässä valossa pelilaite ei todellakaan tarvitse varsinaisia peliohjaimia, sillä elämys syntyy pelkän kosketusnäyttöohjauksen turvin.
Jokaista jättihittiä kohti on kuitenkin myös satoja tai tuhansia vähemmän onnistuneita pelejä ja kaupallisia floppeja. Väistämättä tulee mieleen, että kuinka monta söpöjen eläinhahmojen tähdittämää fysiikkapohjaista ongelmanratkaisupeliä maailmaan mahtuu?
Mitä jos markkinoiden ykköslaitteissa olisi peliohjaimet? Olisiko markkinat suuremmat, ja olisiko tarjonta monipuolisempaa? Saisiko 79 sentillä tai parilla eurolla briljantteja shoot'em-upeja, taistelupelejä, retrohenkistä toimintaa? Entä maksaisivatko pitkän linjan peliharrastajat 4-10 euroa massamarkkinaa kapeampaan pelimakuun suunnatuista tuotteista? Onko elannon ansaitseminen 0,79 euron kosketusnäyttöpelejä tuottamalla helppoa kuin veden puristaminen kivestä?
Vai karkottaisivatko epämiellyttävän näköiset peliohjaimet suuret massat laitteiden ostajakunnasta? Ehkä.
Entä jos vaikkapa Apple tarjoaisi muutaman kympin peliohjainlisäosaa iPhoneen ja iPadiin? Apple todennäköisesti osaisi valita hyvän keskitien lähestyttävyyden ja toiminnallisuuden välillä.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Playstation 3:n ja Xbox 360:n edustama peliohjainsukupolvi on aivan tarpeettoman monimutkainen ja vaativa. Vähemmilläkin namiskoilla ja vipstaakeilla pärjättäisiin. 8-bittisen Nintendon pelkistetty peliohjain oli aika kiva, ja Super Mario Bros. oli oman aikansa kasuaalipeli/massamarkkinahitti. iCadella ollaan hyvillä jäljillä.
lauantai 4. helmikuuta 2012
Spark - avoin tabletti keväällä
Nokia ja Intel hylkäsivät Meegon viime vuonna, mutta onneksi avoimen lähdekoodin kehittäjäyhteisö jatkoi mobiili-Linuxin tekemistä Mer-projektina.
Aherrus on kantamassa hedelmää, sillä muista kaupallisista tableteista poiketen täysin avoin Spark-tabletti on valmistumassa.
Avoimuus tarkoittaa sitä, että Sparkin ohjelmisto on vapaasti ja luvallisesti muokattavissa. Muokkausta epäilemättä tullaan myös tekemään mitä moninaisimpien tahojen toimesta.
Raudan puolesta Spark on näkökulmasta riippuen näpsäkkä tai nuhainen. 7-tuumainen näyttö on ehkä pieni, etenkin 800 x 480 -resoluutionsa takia, mutta pysyypähän laitteen ulkomitat mukavan mobiileina.
Yksiytiminen 1Ghz AMLogic Cortex A9-suoritin on kaukana huipputablettien tupla- ja neliydinprosessoreista, mutta rinnalla on onneksi asiallinen Mali 400 -graffasiru. Ja eihän niitä piirrettäviä pikseleitä montaa ole.
Jos speksit vaikuttavat geneerisiltä kiinalaiskikkareilta, syykin on selvä; Spark on oikeasti uudelleenbrändätty Zenithink C71, jolla on ikää ainakin pari vuotta.
Henkilökohtaisesti olen innoissani Sparkista siksi, että se osoittaa myös muiden kuin elektroniikkajättien pystyvän tuomaan tuotteita markkinoille. Elektroniikkajätit kun haluavat tyypillisesti kontrolloida tuotteitaan mahdollisimman tiukasti. Pahin ja paras esimerkki tästä on Apple.
Toki Spark on teknisesti vanhentunut, kallis (suhteellisesti; 200 euroa on halpa tabletti, mutta isoissa erissä tilattuna hinta vähintään puolittuisi) ja pääasia eli sisältö on suurelta osin arvailujen varassa, mutta ilmiöiden on alettava jostain.
Ennustan tai ainakin toivon, että vuoden tai parin päästä markkinoilla on Sparkin jälkeläinen, josta löytyy integroidut peliohjaimet ja ehkä näppäimistökin, jos ei muuten niin lisäosana. Olisi se hieno!
Aherrus on kantamassa hedelmää, sillä muista kaupallisista tableteista poiketen täysin avoin Spark-tabletti on valmistumassa.
Avoimuus tarkoittaa sitä, että Sparkin ohjelmisto on vapaasti ja luvallisesti muokattavissa. Muokkausta epäilemättä tullaan myös tekemään mitä moninaisimpien tahojen toimesta.
Raudan puolesta Spark on näkökulmasta riippuen näpsäkkä tai nuhainen. 7-tuumainen näyttö on ehkä pieni, etenkin 800 x 480 -resoluutionsa takia, mutta pysyypähän laitteen ulkomitat mukavan mobiileina.
Yksiytiminen 1Ghz AMLogic Cortex A9-suoritin on kaukana huipputablettien tupla- ja neliydinprosessoreista, mutta rinnalla on onneksi asiallinen Mali 400 -graffasiru. Ja eihän niitä piirrettäviä pikseleitä montaa ole.
Jos speksit vaikuttavat geneerisiltä kiinalaiskikkareilta, syykin on selvä; Spark on oikeasti uudelleenbrändätty Zenithink C71, jolla on ikää ainakin pari vuotta.
Henkilökohtaisesti olen innoissani Sparkista siksi, että se osoittaa myös muiden kuin elektroniikkajättien pystyvän tuomaan tuotteita markkinoille. Elektroniikkajätit kun haluavat tyypillisesti kontrolloida tuotteitaan mahdollisimman tiukasti. Pahin ja paras esimerkki tästä on Apple.
Toki Spark on teknisesti vanhentunut, kallis (suhteellisesti; 200 euroa on halpa tabletti, mutta isoissa erissä tilattuna hinta vähintään puolittuisi) ja pääasia eli sisältö on suurelta osin arvailujen varassa, mutta ilmiöiden on alettava jostain.
Ennustan tai ainakin toivon, että vuoden tai parin päästä markkinoilla on Sparkin jälkeläinen, josta löytyy integroidut peliohjaimet ja ehkä näppäimistökin, jos ei muuten niin lisäosana. Olisi se hieno!
torstai 12. tammikuuta 2012
CES:in pelitabletit - Razer Project Fiona ja WikiPad
CES-messuilla esiteltiin pari mielenkiintoista prototyyppilaitetta, nimittäin suuresti himoamiani peliohjaimilla varustettuja tabletteja. Vielä kun mukaan läpsäistäisiin täysikokoinen näppäimistö ja kunnon softat, niin jopa kelpaisi...
... paitsi molemmat laitteet ovat harvinaisen luotaantyöntävän näköisiä. Laitteista mielestäni uskottavampi on Razerin Project Fiona, joka pyrkii tuomaan hardcore-luokan pc-pelit tablettiin. Mikä jottei, mutta ohjaimet on turhankin näyttävät. Ensimmäinen mielikuva on, että tabletin kylkiin olisi pultattu Playstation Move -ohjaimet.
Jos Fiona on ruma ja epäkäytännöllisen näköinen, WikiPad-proto on susiruma. Muutenkaan laitteesta ei ole helppo innostua, sillä prototyyppi on tiettävästi varsin varhainen. Esimerkiksi minkäänlaista pelitukea ohjaimille ei vielä ollut.
Oih ja voih. Kunpa esim. Nokia olisi herättänyt N-Gage -brändin henkiin ja luonut Meego (tai nyttemmin Tizen) -pohjaisen miniläppäri/tablettihybridin peliohjaimilla...
... paitsi molemmat laitteet ovat harvinaisen luotaantyöntävän näköisiä. Laitteista mielestäni uskottavampi on Razerin Project Fiona, joka pyrkii tuomaan hardcore-luokan pc-pelit tablettiin. Mikä jottei, mutta ohjaimet on turhankin näyttävät. Ensimmäinen mielikuva on, että tabletin kylkiin olisi pultattu Playstation Move -ohjaimet.
Jos Fiona on ruma ja epäkäytännöllisen näköinen, WikiPad-proto on susiruma. Muutenkaan laitteesta ei ole helppo innostua, sillä prototyyppi on tiettävästi varsin varhainen. Esimerkiksi minkäänlaista pelitukea ohjaimille ei vielä ollut.
Oih ja voih. Kunpa esim. Nokia olisi herättänyt N-Gage -brändin henkiin ja luonut Meego (tai nyttemmin Tizen) -pohjaisen miniläppäri/tablettihybridin peliohjaimilla...
maanantai 9. tammikuuta 2012
Tuoteuutuuksien tulva CES-messuilta
Kulutuselektroniikka-, hilavitkutin- ja vekotinmessu CES alkaa virallisesti huomenna 10.1., mutta netti tulvii jo messuilla julkistettavia tuoteuutuuksia. Tulevia teknoleluja voi kuikuilla vaikka Engadgetista.
Peliaiheisiakin asioita on näkyvissä. Ilmeisesti iCade-peliohjaimet ovat olleet jonkinmoisia menestyksiä, sillä laitteita on tulossa lisää. Perus-"kolikkopelikabinetista" iPadille tulee halvempi malli, minkä lisäksi myös iPhonea halutaan siunata oikeilla peliohjaimilla.
Koska kosketusnäyttö ei yksinään riitä.
Henkilökohtaisesti (alku)vuodelta odottamiani asioita ovat mm. toisen aallon Ultrabookit (joita CESin perusteella onkin tulossa ns. vitusti), Diablo III (1.2. lienee hyvä arvaus julkaisupäivästä) ja Nokia Lumia-luurien kolahtaminen virallisesti myös suomalaisten kauppojen hyllyyn. Taidan nimittäin pysyä Nokiassa.
Vaikka tuntuuhan se aika oudolta ostaa vuonna 2012 älypuhelin, jossa on yksiytiminen prosessori (koska käyttöjärjestelmäpartnerin softa ei tue moniydinprosessoreja!). Mutta ehkä mukamas toivon vuodelta niin suurta taloudellista menestystä, että voin vaihtaa ajanmukaisempaan tavaraan loppuvuodesta. Tai milloin Nokia ja Microsoft niitä nyt myyntiin saavatkaan.
Peliaiheisiakin asioita on näkyvissä. Ilmeisesti iCade-peliohjaimet ovat olleet jonkinmoisia menestyksiä, sillä laitteita on tulossa lisää. Perus-"kolikkopelikabinetista" iPadille tulee halvempi malli, minkä lisäksi myös iPhonea halutaan siunata oikeilla peliohjaimilla.
Koska kosketusnäyttö ei yksinään riitä.
Henkilökohtaisesti (alku)vuodelta odottamiani asioita ovat mm. toisen aallon Ultrabookit (joita CESin perusteella onkin tulossa ns. vitusti), Diablo III (1.2. lienee hyvä arvaus julkaisupäivästä) ja Nokia Lumia-luurien kolahtaminen virallisesti myös suomalaisten kauppojen hyllyyn. Taidan nimittäin pysyä Nokiassa.
Vaikka tuntuuhan se aika oudolta ostaa vuonna 2012 älypuhelin, jossa on yksiytiminen prosessori (koska käyttöjärjestelmäpartnerin softa ei tue moniydinprosessoreja!). Mutta ehkä mukamas toivon vuodelta niin suurta taloudellista menestystä, että voin vaihtaa ajanmukaisempaan tavaraan loppuvuodesta. Tai milloin Nokia ja Microsoft niitä nyt myyntiin saavatkaan.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Cabals - kova kotimainen korttipeli
Keräilykorttipelihistoriani koostuu käytännössä kokonaan muutamasta yrityksestä ymmärtää Magic: The Gatheringia joskus pelin julkaisun yhteydessä. En ymmärtänyt, enkä siis innostunut. Tai ehkä ennemmin en innostunut, joten en ikinä oppinut ymmärtämään.
En siis ollut lähtökohtaisesti juuri lainkaan kiinnostunut tamperelaisen Kyy Gamesin Cabals: The Card Gamesta. Kiinnostuksesta kotimaista peliskeneä kohtaan päätin kuitenkin kokeilla. Kokeileminen onkin tehty helpoksi, sillä peli ja pelaaminen on ilmaista, minkä lisäksi pelilaitteeksi käy pc, Mac, selain, Android, iOS ja ties mikä. Päätelaitteesta riippumatta pelataan samaa peliä samojen pelaajien kesken.
Ensikosketus oli positiivinen yllätys. Pelin maailma ja teema on varsin hieno; maailmansotien välinen Eurooppa magialla ja muulla mielikuvituksella höystettynä, osuvan tyylitajuisesti toteutettuna. Pelin grafiikka, joka koostuu pääosin korttien taiteesta, on erinomaista.
Itse pelaamisen aloittaminen oli pettymys. Säännöt ovat sinänsä yksinkertaiset, mutta niitä ei heti pelin julkaisun yhteydessä selitetty vielä kovin hyvin ja muutama pieni mutta keskeinen seikka jäi ainakin minulta täysin hämärään.
Onneksi pelin tenho riitti pitämään otteessaan, sillä noin sadan ihmisvastustajaa vastaan pelatun ottelun jälkeen voin suositella peliä vähintään kaikille kortti- ja/tai strategiapeleistä vähänkään innostuneelle. Ja kyllä näin hienoa peliä kannattaa kenen tahansa kokeilla.
Parasta Cabalsissa on ehkä strategiapelimäinen pelialue. Kortteja ei vain läimitä pöytään, vaan yksikkökorteilla myös liikutaan etäisesti shakkiruudukkua muistuttavalla laudalla. Myös pelin korttien ja pakkojen tasapainotus tuntuu niin onnistuneelta, etten ainakaan minä löydä moitittavaa.
Yhtä lailla loistava piirre on otteluiden riuska tahti. Nopea ottelu on ohi minuutissa, keskimittaiset matsit kestävät noin 10 minuuttia ja katkerimmat väännöt ehkä 15-20 minuuttia. Tällaiset pelisessiot on huomattavasti helpompi sijoittaa työssäkäyvän perheellisen pelurin arkeen kuin esimerkiksi WoWin 20+ minuutin dunkkuseikkailut, puhumattakaan useiden tuntien raideista (jotka olivat ainakin minulle aina WoWin parasta ja lopulta ainoaa kunnolla kiinnostavaa antia).
Joten eikun kokeilemaan!
P.S. Monista ilmaispeleistä poiketen Cabalsin ansaintamalli ei vituta. Lanttiakaan maksamatta voi pelata ja viihdettä irtoaa, rahan liikuttelu astunee kuvioon vasta jos haluaa pelata huipputasolla. Ainakin maailmanlistan 39. sija irtosi jopa minun keskinkertaisilla pelitaidoillani ja ilmaisista alkukorteista huonosti optimoiduilla pakoilla. Toisaalta pelkällä rahan voimalla pelissä ei pärjää missään tapauksessa (eikä saa edes etua).
Tosin ennustan, että pelaajamäärän kasvaessa ja kilpailun kiristyessä oma sijoitus tippuu kauas sadan kärjestä...
En siis ollut lähtökohtaisesti juuri lainkaan kiinnostunut tamperelaisen Kyy Gamesin Cabals: The Card Gamesta. Kiinnostuksesta kotimaista peliskeneä kohtaan päätin kuitenkin kokeilla. Kokeileminen onkin tehty helpoksi, sillä peli ja pelaaminen on ilmaista, minkä lisäksi pelilaitteeksi käy pc, Mac, selain, Android, iOS ja ties mikä. Päätelaitteesta riippumatta pelataan samaa peliä samojen pelaajien kesken.
Ensikosketus oli positiivinen yllätys. Pelin maailma ja teema on varsin hieno; maailmansotien välinen Eurooppa magialla ja muulla mielikuvituksella höystettynä, osuvan tyylitajuisesti toteutettuna. Pelin grafiikka, joka koostuu pääosin korttien taiteesta, on erinomaista.
Itse pelaamisen aloittaminen oli pettymys. Säännöt ovat sinänsä yksinkertaiset, mutta niitä ei heti pelin julkaisun yhteydessä selitetty vielä kovin hyvin ja muutama pieni mutta keskeinen seikka jäi ainakin minulta täysin hämärään.
Onneksi pelin tenho riitti pitämään otteessaan, sillä noin sadan ihmisvastustajaa vastaan pelatun ottelun jälkeen voin suositella peliä vähintään kaikille kortti- ja/tai strategiapeleistä vähänkään innostuneelle. Ja kyllä näin hienoa peliä kannattaa kenen tahansa kokeilla.
Parasta Cabalsissa on ehkä strategiapelimäinen pelialue. Kortteja ei vain läimitä pöytään, vaan yksikkökorteilla myös liikutaan etäisesti shakkiruudukkua muistuttavalla laudalla. Myös pelin korttien ja pakkojen tasapainotus tuntuu niin onnistuneelta, etten ainakaan minä löydä moitittavaa.
Yhtä lailla loistava piirre on otteluiden riuska tahti. Nopea ottelu on ohi minuutissa, keskimittaiset matsit kestävät noin 10 minuuttia ja katkerimmat väännöt ehkä 15-20 minuuttia. Tällaiset pelisessiot on huomattavasti helpompi sijoittaa työssäkäyvän perheellisen pelurin arkeen kuin esimerkiksi WoWin 20+ minuutin dunkkuseikkailut, puhumattakaan useiden tuntien raideista (jotka olivat ainakin minulle aina WoWin parasta ja lopulta ainoaa kunnolla kiinnostavaa antia).
Joten eikun kokeilemaan!
P.S. Monista ilmaispeleistä poiketen Cabalsin ansaintamalli ei vituta. Lanttiakaan maksamatta voi pelata ja viihdettä irtoaa, rahan liikuttelu astunee kuvioon vasta jos haluaa pelata huipputasolla. Ainakin maailmanlistan 39. sija irtosi jopa minun keskinkertaisilla pelitaidoillani ja ilmaisista alkukorteista huonosti optimoiduilla pakoilla. Toisaalta pelkällä rahan voimalla pelissä ei pärjää missään tapauksessa (eikä saa edes etua).
Tosin ennustan, että pelaajamäärän kasvaessa ja kilpailun kiristyessä oma sijoitus tippuu kauas sadan kärjestä...
perjantai 30. joulukuuta 2011
Tablettipelaamista Kiinasta ja Amerikasta
Tabletti on hyvä pelilaite - jos ei halua pelata mitään muuta kuin juuri kosketusnäyttökontrolleilla parhaimmillaan olevia pelejä, kuten Angry Birds tai tamperelaisen Kyy Gamesin erinomainen korttipeli Cabals (josta lisää tuonnempana). Valtava osa pelityypeistä kärsii aivan liikaa fyysisten peliohjainten puutteesta.
Em. näkemys lienee yleinen, ja viime aikoina on julkistettu jälleen uusia tuotteita umpisurkeista virtuaalikontrolleista pääsemiseksi.
Härskejä PSP-klooneja tekevä kiinalainen JXD on väsännyt monessa mielessä fiksun vekottimen - 7-tuumaisen tabletin integroiduilla peliohjaimilla. S7100 on sisuskaluiltaankin melko kelpo, ARM Cortex A9 -prossu ja riuska Mali 400 -grafiikkapiiri.
Jos vehkeessä olisi vielä (ehkä irroitettava) näppäimistö, tanakampi prosessori, enemmän muistia, tarkempi näyttö, toinen analogiohjain, parempi akku ja Androidin tilalla jokin puhtaampi Linux-käyttöjärjestelmä, olisi laite hyvin lähellä useasti paasaaamaani unelmavekotinta.
Em. juttujen puute selittyy osaltaan 140 dollarin hintaluokalla. 100 taalaa lisää, ja unelmavekottimeni voisi olla hyvinkin realistinen.
Amerikkalainen 60beat puolestaan kaupittelee perinteistä peliohjainta iOS-laitteisiin liitettäväksi. Ja mikä jottei, iPad 2 on hieno laite ja kova pelikone - mitä nyt peliohjaimet puuttuu.
Toisesta suunnasta katsottuna em. peliohjaimella höystetylle iPad 2:lle saisi tehtyä mahtavia pelejä, mutta koska ohjain ei kuulu iPad 2:n vakiovarusteisiin, pelituki jäänee vähäiseksi. Siis sellainen pelituki, jossa ohjain huomioitaisiin pelin ytimen suunnittelussa.
Myönnettäköön, että vuoden 2013 mahdollisuudet kutkuttavat. Tammikuussa Suomeenkin saapuvan Transformer Primen ja huhutun iPad 3:n kaltaisten tuotteiden tehot ovat ällistyttäviä, ja seuraavan sukupolven laitteiden tehot vielä ällistyttävämipiä. Huippulaitteiden tehojen syöksyessä ylöspäin raketin lailla myös hinnaston kakkos- ja kolmostason laitteiden tehot alkavat olla erittäin varteenotettavia.
Em. näkemys lienee yleinen, ja viime aikoina on julkistettu jälleen uusia tuotteita umpisurkeista virtuaalikontrolleista pääsemiseksi.
Härskejä PSP-klooneja tekevä kiinalainen JXD on väsännyt monessa mielessä fiksun vekottimen - 7-tuumaisen tabletin integroiduilla peliohjaimilla. S7100 on sisuskaluiltaankin melko kelpo, ARM Cortex A9 -prossu ja riuska Mali 400 -grafiikkapiiri.
Jos vehkeessä olisi vielä (ehkä irroitettava) näppäimistö, tanakampi prosessori, enemmän muistia, tarkempi näyttö, toinen analogiohjain, parempi akku ja Androidin tilalla jokin puhtaampi Linux-käyttöjärjestelmä, olisi laite hyvin lähellä useasti paasaaamaani unelmavekotinta.
Em. juttujen puute selittyy osaltaan 140 dollarin hintaluokalla. 100 taalaa lisää, ja unelmavekottimeni voisi olla hyvinkin realistinen.
Amerikkalainen 60beat puolestaan kaupittelee perinteistä peliohjainta iOS-laitteisiin liitettäväksi. Ja mikä jottei, iPad 2 on hieno laite ja kova pelikone - mitä nyt peliohjaimet puuttuu.
Toisesta suunnasta katsottuna em. peliohjaimella höystetylle iPad 2:lle saisi tehtyä mahtavia pelejä, mutta koska ohjain ei kuulu iPad 2:n vakiovarusteisiin, pelituki jäänee vähäiseksi. Siis sellainen pelituki, jossa ohjain huomioitaisiin pelin ytimen suunnittelussa.
Myönnettäköön, että vuoden 2013 mahdollisuudet kutkuttavat. Tammikuussa Suomeenkin saapuvan Transformer Primen ja huhutun iPad 3:n kaltaisten tuotteiden tehot ovat ällistyttäviä, ja seuraavan sukupolven laitteiden tehot vielä ällistyttävämipiä. Huippulaitteiden tehojen syöksyessä ylöspäin raketin lailla myös hinnaston kakkos- ja kolmostason laitteiden tehot alkavat olla erittäin varteenotettavia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)