Olin viikon lomalla aurinkorannalla, ja palattuani kieltämättä yllättävin ja potentiaalisesti positiivisin uutinen oli Jolla Mobilen ulostulo Meego-älypuhelinhankkeineen. Aikamoista.
Spekulointia älypuhelinmarkkinoille mahtumisesta, uuden ekosysteemin elinmahdollisuuksista ties mistä on ollut ja tulee olemaan, sillä ovathan ne relevantteja kysymyksiä. Askarruttavat toki meikäläistäkin.
Pohdin myös, että mitä rautaa Meego-Jolla tulee olemaan ja mistä se rauta tulee? Paljonko pitää latoa rahaa tiskiin, että kiinalaispaja alkaa suoltaa ajanmukaisia luureja? Onko Jollalla tarvittava raha ja/tai tarvittavat partnerit ja/tai tarvittavat teollisuuskontaktit? On kai.
Oma henk. koht. vetoomukseni ja toiveeni Jollalle Meego-puhelimen erottautumisen suhteen on tämä: Huomioikaa pelit ja pelaaminen alusta lähtien. Ehkä jopa rautatasolla; harkitkaa *elegantteja* peliohjaimia. Vähän niinkuin N-Gage, mutta parempi. Edes johonkin malliin.
Sillä nyt kun asiaa mietin, en oikein hahmota Meegon etua kuluttajan näkökulmasta. Mitä Meego-luuri tarjoaa, mitä ei iOS-, Android- tai Windows Phone -laitteista löydy?
Tai missä Meego on niin paljon parempi, että kuluttajakin sen huomaa?
Mistä paremmuuden näkee?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iOS. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iOS. Näytä kaikki tekstit
maanantai 9. heinäkuuta 2012
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Apple tuomassa peliohjaimen iOS-laitteille?
Jukranpujut.
VG247 nosti esiin alunperin Anandtechin iPad-arviosta peräisin olevaa mielenkiintoista matskua.
Asioista hyvin perillä oleva Anand Lal Shimpi kertoo tietävänsä "Applen projektista, jossa kehitetään peliohjainta iOS-laitteille". Samaan hengenvetoon myös toppuutellaan, sillä Apple kuulemma kehittelee yhtä ja toista, mutta julkaisee vain (köh) priimaa. Peliohjainprojekti voi siis hyvinkin olla työn alla, mutta myyntiin Applen virallinen peliohjain ei välttämättä päädy.
Henkilökohtaisesti totisesti toivon, että fyysiset peliohjaimet tulisivat vakiovarusteiksi kaikkiin mobiilivekottimiin. Kosketusnäyttö ei vaan riitä läheskään kaikkeen, ei siitä mihinkään pääse. Tästäkin aiheesta olen ruikuttanut noin aina.
Toinen synapseissa sykkinyt havainto tältä päivältä on Combat Missionin iPad-versio. Pakko päästä testaamaan! Combat Missionit (tai no, osat yksi ja kaksi) ovat kevyesti kaikkien aikojen parhaiden strategiapelien top 5-listalla.
Battlefrontilla on toki taito julkaista myös täyttä kuraa, mutta ristus miten hyvä signaali, jokaiseen suuntaan, kaikesta.
VG247 nosti esiin alunperin Anandtechin iPad-arviosta peräisin olevaa mielenkiintoista matskua.
Asioista hyvin perillä oleva Anand Lal Shimpi kertoo tietävänsä "Applen projektista, jossa kehitetään peliohjainta iOS-laitteille". Samaan hengenvetoon myös toppuutellaan, sillä Apple kuulemma kehittelee yhtä ja toista, mutta julkaisee vain (köh) priimaa. Peliohjainprojekti voi siis hyvinkin olla työn alla, mutta myyntiin Applen virallinen peliohjain ei välttämättä päädy.
Henkilökohtaisesti totisesti toivon, että fyysiset peliohjaimet tulisivat vakiovarusteiksi kaikkiin mobiilivekottimiin. Kosketusnäyttö ei vaan riitä läheskään kaikkeen, ei siitä mihinkään pääse. Tästäkin aiheesta olen ruikuttanut noin aina.
Toinen synapseissa sykkinyt havainto tältä päivältä on Combat Missionin iPad-versio. Pakko päästä testaamaan! Combat Missionit (tai no, osat yksi ja kaksi) ovat kevyesti kaikkien aikojen parhaiden strategiapelien top 5-listalla.
Battlefrontilla on toki taito julkaista myös täyttä kuraa, mutta ristus miten hyvä signaali, jokaiseen suuntaan, kaikesta.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Cabals - kova kotimainen korttipeli
Keräilykorttipelihistoriani koostuu käytännössä kokonaan muutamasta yrityksestä ymmärtää Magic: The Gatheringia joskus pelin julkaisun yhteydessä. En ymmärtänyt, enkä siis innostunut. Tai ehkä ennemmin en innostunut, joten en ikinä oppinut ymmärtämään.
En siis ollut lähtökohtaisesti juuri lainkaan kiinnostunut tamperelaisen Kyy Gamesin Cabals: The Card Gamesta. Kiinnostuksesta kotimaista peliskeneä kohtaan päätin kuitenkin kokeilla. Kokeileminen onkin tehty helpoksi, sillä peli ja pelaaminen on ilmaista, minkä lisäksi pelilaitteeksi käy pc, Mac, selain, Android, iOS ja ties mikä. Päätelaitteesta riippumatta pelataan samaa peliä samojen pelaajien kesken.
Ensikosketus oli positiivinen yllätys. Pelin maailma ja teema on varsin hieno; maailmansotien välinen Eurooppa magialla ja muulla mielikuvituksella höystettynä, osuvan tyylitajuisesti toteutettuna. Pelin grafiikka, joka koostuu pääosin korttien taiteesta, on erinomaista.
Itse pelaamisen aloittaminen oli pettymys. Säännöt ovat sinänsä yksinkertaiset, mutta niitä ei heti pelin julkaisun yhteydessä selitetty vielä kovin hyvin ja muutama pieni mutta keskeinen seikka jäi ainakin minulta täysin hämärään.
Onneksi pelin tenho riitti pitämään otteessaan, sillä noin sadan ihmisvastustajaa vastaan pelatun ottelun jälkeen voin suositella peliä vähintään kaikille kortti- ja/tai strategiapeleistä vähänkään innostuneelle. Ja kyllä näin hienoa peliä kannattaa kenen tahansa kokeilla.
Parasta Cabalsissa on ehkä strategiapelimäinen pelialue. Kortteja ei vain läimitä pöytään, vaan yksikkökorteilla myös liikutaan etäisesti shakkiruudukkua muistuttavalla laudalla. Myös pelin korttien ja pakkojen tasapainotus tuntuu niin onnistuneelta, etten ainakaan minä löydä moitittavaa.
Yhtä lailla loistava piirre on otteluiden riuska tahti. Nopea ottelu on ohi minuutissa, keskimittaiset matsit kestävät noin 10 minuuttia ja katkerimmat väännöt ehkä 15-20 minuuttia. Tällaiset pelisessiot on huomattavasti helpompi sijoittaa työssäkäyvän perheellisen pelurin arkeen kuin esimerkiksi WoWin 20+ minuutin dunkkuseikkailut, puhumattakaan useiden tuntien raideista (jotka olivat ainakin minulle aina WoWin parasta ja lopulta ainoaa kunnolla kiinnostavaa antia).
Joten eikun kokeilemaan!
P.S. Monista ilmaispeleistä poiketen Cabalsin ansaintamalli ei vituta. Lanttiakaan maksamatta voi pelata ja viihdettä irtoaa, rahan liikuttelu astunee kuvioon vasta jos haluaa pelata huipputasolla. Ainakin maailmanlistan 39. sija irtosi jopa minun keskinkertaisilla pelitaidoillani ja ilmaisista alkukorteista huonosti optimoiduilla pakoilla. Toisaalta pelkällä rahan voimalla pelissä ei pärjää missään tapauksessa (eikä saa edes etua).
Tosin ennustan, että pelaajamäärän kasvaessa ja kilpailun kiristyessä oma sijoitus tippuu kauas sadan kärjestä...
En siis ollut lähtökohtaisesti juuri lainkaan kiinnostunut tamperelaisen Kyy Gamesin Cabals: The Card Gamesta. Kiinnostuksesta kotimaista peliskeneä kohtaan päätin kuitenkin kokeilla. Kokeileminen onkin tehty helpoksi, sillä peli ja pelaaminen on ilmaista, minkä lisäksi pelilaitteeksi käy pc, Mac, selain, Android, iOS ja ties mikä. Päätelaitteesta riippumatta pelataan samaa peliä samojen pelaajien kesken.
Ensikosketus oli positiivinen yllätys. Pelin maailma ja teema on varsin hieno; maailmansotien välinen Eurooppa magialla ja muulla mielikuvituksella höystettynä, osuvan tyylitajuisesti toteutettuna. Pelin grafiikka, joka koostuu pääosin korttien taiteesta, on erinomaista.
Itse pelaamisen aloittaminen oli pettymys. Säännöt ovat sinänsä yksinkertaiset, mutta niitä ei heti pelin julkaisun yhteydessä selitetty vielä kovin hyvin ja muutama pieni mutta keskeinen seikka jäi ainakin minulta täysin hämärään.
Onneksi pelin tenho riitti pitämään otteessaan, sillä noin sadan ihmisvastustajaa vastaan pelatun ottelun jälkeen voin suositella peliä vähintään kaikille kortti- ja/tai strategiapeleistä vähänkään innostuneelle. Ja kyllä näin hienoa peliä kannattaa kenen tahansa kokeilla.
Parasta Cabalsissa on ehkä strategiapelimäinen pelialue. Kortteja ei vain läimitä pöytään, vaan yksikkökorteilla myös liikutaan etäisesti shakkiruudukkua muistuttavalla laudalla. Myös pelin korttien ja pakkojen tasapainotus tuntuu niin onnistuneelta, etten ainakaan minä löydä moitittavaa.
Yhtä lailla loistava piirre on otteluiden riuska tahti. Nopea ottelu on ohi minuutissa, keskimittaiset matsit kestävät noin 10 minuuttia ja katkerimmat väännöt ehkä 15-20 minuuttia. Tällaiset pelisessiot on huomattavasti helpompi sijoittaa työssäkäyvän perheellisen pelurin arkeen kuin esimerkiksi WoWin 20+ minuutin dunkkuseikkailut, puhumattakaan useiden tuntien raideista (jotka olivat ainakin minulle aina WoWin parasta ja lopulta ainoaa kunnolla kiinnostavaa antia).
Joten eikun kokeilemaan!
P.S. Monista ilmaispeleistä poiketen Cabalsin ansaintamalli ei vituta. Lanttiakaan maksamatta voi pelata ja viihdettä irtoaa, rahan liikuttelu astunee kuvioon vasta jos haluaa pelata huipputasolla. Ainakin maailmanlistan 39. sija irtosi jopa minun keskinkertaisilla pelitaidoillani ja ilmaisista alkukorteista huonosti optimoiduilla pakoilla. Toisaalta pelkällä rahan voimalla pelissä ei pärjää missään tapauksessa (eikä saa edes etua).
Tosin ennustan, että pelaajamäärän kasvaessa ja kilpailun kiristyessä oma sijoitus tippuu kauas sadan kärjestä...
perjantai 30. joulukuuta 2011
Tablettipelaamista Kiinasta ja Amerikasta
Tabletti on hyvä pelilaite - jos ei halua pelata mitään muuta kuin juuri kosketusnäyttökontrolleilla parhaimmillaan olevia pelejä, kuten Angry Birds tai tamperelaisen Kyy Gamesin erinomainen korttipeli Cabals (josta lisää tuonnempana). Valtava osa pelityypeistä kärsii aivan liikaa fyysisten peliohjainten puutteesta.
Em. näkemys lienee yleinen, ja viime aikoina on julkistettu jälleen uusia tuotteita umpisurkeista virtuaalikontrolleista pääsemiseksi.
Härskejä PSP-klooneja tekevä kiinalainen JXD on väsännyt monessa mielessä fiksun vekottimen - 7-tuumaisen tabletin integroiduilla peliohjaimilla. S7100 on sisuskaluiltaankin melko kelpo, ARM Cortex A9 -prossu ja riuska Mali 400 -grafiikkapiiri.
Jos vehkeessä olisi vielä (ehkä irroitettava) näppäimistö, tanakampi prosessori, enemmän muistia, tarkempi näyttö, toinen analogiohjain, parempi akku ja Androidin tilalla jokin puhtaampi Linux-käyttöjärjestelmä, olisi laite hyvin lähellä useasti paasaaamaani unelmavekotinta.
Em. juttujen puute selittyy osaltaan 140 dollarin hintaluokalla. 100 taalaa lisää, ja unelmavekottimeni voisi olla hyvinkin realistinen.
Amerikkalainen 60beat puolestaan kaupittelee perinteistä peliohjainta iOS-laitteisiin liitettäväksi. Ja mikä jottei, iPad 2 on hieno laite ja kova pelikone - mitä nyt peliohjaimet puuttuu.
Toisesta suunnasta katsottuna em. peliohjaimella höystetylle iPad 2:lle saisi tehtyä mahtavia pelejä, mutta koska ohjain ei kuulu iPad 2:n vakiovarusteisiin, pelituki jäänee vähäiseksi. Siis sellainen pelituki, jossa ohjain huomioitaisiin pelin ytimen suunnittelussa.
Myönnettäköön, että vuoden 2013 mahdollisuudet kutkuttavat. Tammikuussa Suomeenkin saapuvan Transformer Primen ja huhutun iPad 3:n kaltaisten tuotteiden tehot ovat ällistyttäviä, ja seuraavan sukupolven laitteiden tehot vielä ällistyttävämipiä. Huippulaitteiden tehojen syöksyessä ylöspäin raketin lailla myös hinnaston kakkos- ja kolmostason laitteiden tehot alkavat olla erittäin varteenotettavia.
Em. näkemys lienee yleinen, ja viime aikoina on julkistettu jälleen uusia tuotteita umpisurkeista virtuaalikontrolleista pääsemiseksi.
Härskejä PSP-klooneja tekevä kiinalainen JXD on väsännyt monessa mielessä fiksun vekottimen - 7-tuumaisen tabletin integroiduilla peliohjaimilla. S7100 on sisuskaluiltaankin melko kelpo, ARM Cortex A9 -prossu ja riuska Mali 400 -grafiikkapiiri.
Jos vehkeessä olisi vielä (ehkä irroitettava) näppäimistö, tanakampi prosessori, enemmän muistia, tarkempi näyttö, toinen analogiohjain, parempi akku ja Androidin tilalla jokin puhtaampi Linux-käyttöjärjestelmä, olisi laite hyvin lähellä useasti paasaaamaani unelmavekotinta.
Em. juttujen puute selittyy osaltaan 140 dollarin hintaluokalla. 100 taalaa lisää, ja unelmavekottimeni voisi olla hyvinkin realistinen.
Amerikkalainen 60beat puolestaan kaupittelee perinteistä peliohjainta iOS-laitteisiin liitettäväksi. Ja mikä jottei, iPad 2 on hieno laite ja kova pelikone - mitä nyt peliohjaimet puuttuu.
Toisesta suunnasta katsottuna em. peliohjaimella höystetylle iPad 2:lle saisi tehtyä mahtavia pelejä, mutta koska ohjain ei kuulu iPad 2:n vakiovarusteisiin, pelituki jäänee vähäiseksi. Siis sellainen pelituki, jossa ohjain huomioitaisiin pelin ytimen suunnittelussa.
Myönnettäköön, että vuoden 2013 mahdollisuudet kutkuttavat. Tammikuussa Suomeenkin saapuvan Transformer Primen ja huhutun iPad 3:n kaltaisten tuotteiden tehot ovat ällistyttäviä, ja seuraavan sukupolven laitteiden tehot vielä ällistyttävämipiä. Huippulaitteiden tehojen syöksyessä ylöspäin raketin lailla myös hinnaston kakkos- ja kolmostason laitteiden tehot alkavat olla erittäin varteenotettavia.
tiistai 27. syyskuuta 2011
LiMo - kaivattu avoin mobiilikäyttöjärjestelmä?
Mobiilikäyttöjärjestelmien soppa sakenee. Onko viimein syntymässä Applen iOSin ja Googlen Androidin todellinen haastaja? Vaikutusvaltaiset tahot puuhaavat avointa mobiili-linuxia, LiMoa.
Taloussanomat viittaa Saksan Financial Timesin julkaisemaan huhuun Intelin aikovan lähteä mukaan LiMo-hankkeeseen. Tämä olisi todennäköisesti Meegon loppu, parhaimmillaankin Meegon käyttökelpoisimmat osat kannibalisoitaisiin LiMoon. LiMosta löytynee myös kehitysympäristö Qt:n uusi (ykkös)koti.
Intelin tiedetään hakevan uutta kumppania Meegon kehitykseen Nokian hypättyä keväällä Microsoftin kelkkaan.
Googlen ostettua Motorolan puhelinbisneksen viime kuussa kaikki Android-valmistajat mukamas taputtivat käsiään, sillä Motorolan patenttien avulla Google pystyy käräjöimään tehokkaammin Androidin puolesta Applea ja miksei Microsoftiakin vastaan.
Todellisuudessa Android-laitevalmistajat, kuten Samsung, LG, HTC jne. huolestuivat - syystäkin. Vielä ei ole varmaa näyttöä siitä, että Motorola saa Googlen omistuksessa paremman kohtelun Androidin uusimpien versioiden ja tuotekehityksen suhteen, mutta huoli on todellinen. Asiasta huolestuttiin Etelä-Korean hallitusta myöten.
Linux-pohjaisuudestaan huolimatta Android ei ollut koskaan täysin avoin käyttöjärjestelmä, ja nyt sen odotetaan sulkeutuvan entisestään, tai ainakin Motorolan pelätään nousevan Googlen hovivalmistajaksi.
Toisin sanoen mobiililaitteiden valmistajien vaihtoehdot ovat vähissä:
1. Android jyrää, mutta Androidin valitsemalla olet naimisissa Googlen kanssa ja todennäköisesti kakkosvaimon asemassa, nyt kun Googlella on oma puhelinvalmistaja.
2. Myös iOS jyrää, mutta Apple pitää iOSin omassa käytössään.
3. Microsoftin Windows Phone ei todellakaan jyrää, mutta todennäköisesti räjähtää hurjaan kasvuun Nokian saadessa Windows-puhelimensa myyntiin. Sen takaa jo kahden jätin markkinointivoima, ja tuotteidenkin huhutaan olevan hyviä. Nokian ja Microsoftin kimppa on tosin niin strategisesti syvä, että kakkosvaimon asema Google-Motorola -liitossa olisi todennäköisesti parempi.
4. Meego olisi ollut mainio valinta, sillä se on avoin, ts. ei minkään yhden tahon omistuksessa. Meegon valitsemalla laitevalmistaja ei olisi ollut kenenkään kuristusotteessa, mutta käyttöjärjestelmän syntyvaiheessa nähty Intel/Nokia -sekoilu karkotti laitevalmistajat. Ei olisi ihme, jos Meego-toimijat loikkaisivat monessa mielessä vastaavaan LiMoon.
Saattaa hyvinkin olla, että Meego-bisneksestä ehkä parhaiten perillä olevan Nomovokin toimitusjohtaja Pasi Nieminen viittasi tähän spekuloidessaan Meegon mahdollisesta uudelleenbrändäyksestä. Paljon kiteytyy myös tähän kommenttiin: "Sillä on marginaalinen vaikutus, millä nimellä sitä kutsutaan. Koko ajan on kyse linuxista. Olennaisempaa on, onko se aidosti avointa koodia. Markkinat kaipaavat vaihtoehtoa, jossa ei Googlella, Microsoftilla eikä kenelläkään ole dominanttia kontrollia. Sellainen vaihtoehto on Meego.”
Jos Meegosta nyt leivotaan LiMo, mm. elektroniikkajättien Samsung, NEC, Panasonic jne. yhteistyöllä, on mobiilikäyttöjärjestelmien asemat ehkä viimein paalutettu.
Leirit olisivat:
1. Googlen Android, laitteiden hovivalmistajana Motorola.
2. Applen iOS, ainoana laitevalmistajana Apple.
3. Microsoftin Windows Phone, laitteiden hovivalmistajana Nokia.
4. LiMo, ei hovivalmistajaa, ei kuristusotetta, tasavertainen kohtelu kaikille.
Lisää lätinää Meegosta aiemmassa kirjoituksessani, ja voihan tuota mobiilikäyttöjärjestelmän yleistä tarpeellisuuttakin taas muistella.
P.S. ja edit:
Aamukahvit juotuani ja asiaa tarkemmin tutkittuani hoksaan haksahtaneeni. LiMo onkin ollut kuvioissa ja pitkään, eikä sinänsä viittaa yksittäiseen Linux-distroon Meegon tai vaikkapa Ubuntun tavoin. Muuten spekulointini saattoi osua jokseenkin oikeaan suuntaan.
Taloussanomat viittaa Saksan Financial Timesin julkaisemaan huhuun Intelin aikovan lähteä mukaan LiMo-hankkeeseen. Tämä olisi todennäköisesti Meegon loppu, parhaimmillaankin Meegon käyttökelpoisimmat osat kannibalisoitaisiin LiMoon. LiMosta löytynee myös kehitysympäristö Qt:n uusi (ykkös)koti.
Intelin tiedetään hakevan uutta kumppania Meegon kehitykseen Nokian hypättyä keväällä Microsoftin kelkkaan.
Googlen ostettua Motorolan puhelinbisneksen viime kuussa kaikki Android-valmistajat mukamas taputtivat käsiään, sillä Motorolan patenttien avulla Google pystyy käräjöimään tehokkaammin Androidin puolesta Applea ja miksei Microsoftiakin vastaan.
Todellisuudessa Android-laitevalmistajat, kuten Samsung, LG, HTC jne. huolestuivat - syystäkin. Vielä ei ole varmaa näyttöä siitä, että Motorola saa Googlen omistuksessa paremman kohtelun Androidin uusimpien versioiden ja tuotekehityksen suhteen, mutta huoli on todellinen. Asiasta huolestuttiin Etelä-Korean hallitusta myöten.
Linux-pohjaisuudestaan huolimatta Android ei ollut koskaan täysin avoin käyttöjärjestelmä, ja nyt sen odotetaan sulkeutuvan entisestään, tai ainakin Motorolan pelätään nousevan Googlen hovivalmistajaksi.
Toisin sanoen mobiililaitteiden valmistajien vaihtoehdot ovat vähissä:
1. Android jyrää, mutta Androidin valitsemalla olet naimisissa Googlen kanssa ja todennäköisesti kakkosvaimon asemassa, nyt kun Googlella on oma puhelinvalmistaja.
2. Myös iOS jyrää, mutta Apple pitää iOSin omassa käytössään.
3. Microsoftin Windows Phone ei todellakaan jyrää, mutta todennäköisesti räjähtää hurjaan kasvuun Nokian saadessa Windows-puhelimensa myyntiin. Sen takaa jo kahden jätin markkinointivoima, ja tuotteidenkin huhutaan olevan hyviä. Nokian ja Microsoftin kimppa on tosin niin strategisesti syvä, että kakkosvaimon asema Google-Motorola -liitossa olisi todennäköisesti parempi.
4. Meego olisi ollut mainio valinta, sillä se on avoin, ts. ei minkään yhden tahon omistuksessa. Meegon valitsemalla laitevalmistaja ei olisi ollut kenenkään kuristusotteessa, mutta käyttöjärjestelmän syntyvaiheessa nähty Intel/Nokia -sekoilu karkotti laitevalmistajat. Ei olisi ihme, jos Meego-toimijat loikkaisivat monessa mielessä vastaavaan LiMoon.
Saattaa hyvinkin olla, että Meego-bisneksestä ehkä parhaiten perillä olevan Nomovokin toimitusjohtaja Pasi Nieminen viittasi tähän spekuloidessaan Meegon mahdollisesta uudelleenbrändäyksestä. Paljon kiteytyy myös tähän kommenttiin: "Sillä on marginaalinen vaikutus, millä nimellä sitä kutsutaan. Koko ajan on kyse linuxista. Olennaisempaa on, onko se aidosti avointa koodia. Markkinat kaipaavat vaihtoehtoa, jossa ei Googlella, Microsoftilla eikä kenelläkään ole dominanttia kontrollia. Sellainen vaihtoehto on Meego.”
Jos Meegosta nyt leivotaan LiMo, mm. elektroniikkajättien Samsung, NEC, Panasonic jne. yhteistyöllä, on mobiilikäyttöjärjestelmien asemat ehkä viimein paalutettu.
Leirit olisivat:
1. Googlen Android, laitteiden hovivalmistajana Motorola.
2. Applen iOS, ainoana laitevalmistajana Apple.
3. Microsoftin Windows Phone, laitteiden hovivalmistajana Nokia.
4. LiMo, ei hovivalmistajaa, ei kuristusotetta, tasavertainen kohtelu kaikille.
Lisää lätinää Meegosta aiemmassa kirjoituksessani, ja voihan tuota mobiilikäyttöjärjestelmän yleistä tarpeellisuuttakin taas muistella.
P.S. ja edit:
Aamukahvit juotuani ja asiaa tarkemmin tutkittuani hoksaan haksahtaneeni. LiMo onkin ollut kuvioissa ja pitkään, eikä sinänsä viittaa yksittäiseen Linux-distroon Meegon tai vaikkapa Ubuntun tavoin. Muuten spekulointini saattoi osua jokseenkin oikeaan suuntaan.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Mobiilikäyttöjärjestelmät - katoavaa kansanperinnettä?
Digitoday uutisoi tänään Meego-mobiilikäyttöjärjestelmää Nokialla kehittäneiden ohjelmoijien irtisanomisten/irtisanoutumisten alkavan tämän kuun lopussa. Lokakuussa myyntiin tuleva N9-älypuhelin on pääosin valmis, eikä Nokia tule tekemään muita Meego-laitteita.
Perinteikkäästä Symbian-käyttöjärjestelmästä Nokia luopuu pikavauhtia. Jatkossa Nokian länsimarkkinoille suunnatuissa laitteissa käytetään Microsoftin Windows Phonea ja arvatenkin myös Windows 8:aa, sillä Microsoftin seuraava käyttöjärjestelmä tulee toimimaan myös mobiililaitteissa yleisillä ARM-arkkitehtuurin suorittimilla.
Kuukausi sitten Hewlett-Packard antoi kirveestä omalle Linux-pohjaiselle mobiilikäyttöjärjestelmälleen, WebOS:ille, joka lienee kaupallisena käyttöjärjestelmänä vielä kuolleempi kuin Meego ja Symbian.
Samsungin huhutaan keikauttavan Bada-mobiilikäyttöjärjestelmänsä avoimeksi lähdekoodiksi ensi vuonna - todennäköisesti käyttöjärjestelmän elinvoimaisuuden takaamiseksi.
Omaa käyttöjärjestelmäänsä BlackBerry-laitteissaan käyttävä kanadalainen RIM on tavallaan pahemmassa ahdingossa kuin Nokia, sillä markkinaosuus sukeltaa, mutta horisontissa ei näy pelastavaa enkeliä.
Seitsemän mobiilikäyttöjärjestelmää on siis henkitoreissaan tai ainakin huteralla pohjalla. Alan menestyjiä ovat Googlen Android-mobiilikäyttöjärjestelmä, joka ahmii markkinaosuuksia älypuhelin- ja tablettirintamilla huikeaa vauhtia, sekä muodikkaista Applen laitteista löytyvä iOS.
Windows Phonen ja Windows 8:n mobiiliversion menestys alkaa hahmottua vasta vuodenvaihteen jälkeen. Googlella on Androidin lisäksi hihassaan vielä verkkopohjainen ChromeOS.
Mobiilikäyttöjärjestelmien taistelu on siis veristä ja myllerryksiä tapahtuu kuukausittain.
Tietotekniikan kehitystä edes summittaisesti seuranneet kuitenkin tietävät, että laitteistojen tehot kasvavat huimaa - ja tasaista - tahtia. Aivan viime vuosina - käytännössä juuri älypuhelinten ja tablettien esiinmarssin aikana - varsinkin mobiiliprosessorit ja -grafiikkapiirit ovat ampaisseet hurjaan nousuun. Tai oikeastaan vähävirtaiset piirit ovat saavuttaneet tason, jolla niissä riittää ruutia työpöytäpohjaisten käyttöjärjestelmien, kuten Androidin ja Windowsin, pyörittämiseen.
Vielä tämän vuoden aikana ja viimeistään ensi vuonna julkaistavat/yleistyvät 2-4 -ytimiset mobiiliprosessorit grafiikkakiihdyttimineen (mm. nVidian Tegra3/Kal-El ja vaikkapa Qualcommin S3- ja S4 -sarjan Snapdragonit) lienevät hyvinkin jo niin tehokkaita, että niillä voinee ajaa vaikkapa Ubuntu Linuxia ja tavallista Windows 8:a vähintään riittävän vikkelästi peruskäytössä.
Herää kysymys; mihin mobiilikäyttöjärjestelmiä enää tarvitaan? Onko nyt käynnissä oleva mobiilikäyttöjärjestelmien pudotuspeli vain alkusoittoa koko mobiilikäyttöjärjestelmän konseptin katoamiselle? Toisin sanoen, häämöttääkö myös Androidin ja iOSin sukupuutto jo 3-4 vuoden päässä?
Mobiilikäyttöjärjestelmien keskeiset erot "isoihin" käyttöjärjestelmiin ovat käsittääkseni olleet tekninen keveys (koska laskentatehoa ja muistia on ollut vähän) ja käyttökohteeseen sovitettu käyttöliittymä. Näistä ensiksi mainittu on siis poistumassa teknisen kehityksen myötä, ja käyttöliittymän muokattavuus alkaa olla nykyaikaisten käyttöjärjestelmien perusominaisuuksia.
Perinteikkäästä Symbian-käyttöjärjestelmästä Nokia luopuu pikavauhtia. Jatkossa Nokian länsimarkkinoille suunnatuissa laitteissa käytetään Microsoftin Windows Phonea ja arvatenkin myös Windows 8:aa, sillä Microsoftin seuraava käyttöjärjestelmä tulee toimimaan myös mobiililaitteissa yleisillä ARM-arkkitehtuurin suorittimilla.
Kuukausi sitten Hewlett-Packard antoi kirveestä omalle Linux-pohjaiselle mobiilikäyttöjärjestelmälleen, WebOS:ille, joka lienee kaupallisena käyttöjärjestelmänä vielä kuolleempi kuin Meego ja Symbian.
Samsungin huhutaan keikauttavan Bada-mobiilikäyttöjärjestelmänsä avoimeksi lähdekoodiksi ensi vuonna - todennäköisesti käyttöjärjestelmän elinvoimaisuuden takaamiseksi.
Omaa käyttöjärjestelmäänsä BlackBerry-laitteissaan käyttävä kanadalainen RIM on tavallaan pahemmassa ahdingossa kuin Nokia, sillä markkinaosuus sukeltaa, mutta horisontissa ei näy pelastavaa enkeliä.
Seitsemän mobiilikäyttöjärjestelmää on siis henkitoreissaan tai ainakin huteralla pohjalla. Alan menestyjiä ovat Googlen Android-mobiilikäyttöjärjestelmä, joka ahmii markkinaosuuksia älypuhelin- ja tablettirintamilla huikeaa vauhtia, sekä muodikkaista Applen laitteista löytyvä iOS.
Windows Phonen ja Windows 8:n mobiiliversion menestys alkaa hahmottua vasta vuodenvaihteen jälkeen. Googlella on Androidin lisäksi hihassaan vielä verkkopohjainen ChromeOS.
Mobiilikäyttöjärjestelmien taistelu on siis veristä ja myllerryksiä tapahtuu kuukausittain.
Tietotekniikan kehitystä edes summittaisesti seuranneet kuitenkin tietävät, että laitteistojen tehot kasvavat huimaa - ja tasaista - tahtia. Aivan viime vuosina - käytännössä juuri älypuhelinten ja tablettien esiinmarssin aikana - varsinkin mobiiliprosessorit ja -grafiikkapiirit ovat ampaisseet hurjaan nousuun. Tai oikeastaan vähävirtaiset piirit ovat saavuttaneet tason, jolla niissä riittää ruutia työpöytäpohjaisten käyttöjärjestelmien, kuten Androidin ja Windowsin, pyörittämiseen.
Vielä tämän vuoden aikana ja viimeistään ensi vuonna julkaistavat/yleistyvät 2-4 -ytimiset mobiiliprosessorit grafiikkakiihdyttimineen (mm. nVidian Tegra3/Kal-El ja vaikkapa Qualcommin S3- ja S4 -sarjan Snapdragonit) lienevät hyvinkin jo niin tehokkaita, että niillä voinee ajaa vaikkapa Ubuntu Linuxia ja tavallista Windows 8:a vähintään riittävän vikkelästi peruskäytössä.
Herää kysymys; mihin mobiilikäyttöjärjestelmiä enää tarvitaan? Onko nyt käynnissä oleva mobiilikäyttöjärjestelmien pudotuspeli vain alkusoittoa koko mobiilikäyttöjärjestelmän konseptin katoamiselle? Toisin sanoen, häämöttääkö myös Androidin ja iOSin sukupuutto jo 3-4 vuoden päässä?
Mobiilikäyttöjärjestelmien keskeiset erot "isoihin" käyttöjärjestelmiin ovat käsittääkseni olleet tekninen keveys (koska laskentatehoa ja muistia on ollut vähän) ja käyttökohteeseen sovitettu käyttöliittymä. Näistä ensiksi mainittu on siis poistumassa teknisen kehityksen myötä, ja käyttöliittymän muokattavuus alkaa olla nykyaikaisten käyttöjärjestelmien perusominaisuuksia.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Nokia N9 ja Meego-limbo
Nokian ympärillä on kuohunut jo vuosia, ja vielä enemmän Steven Elopin tartuttua yhtiön ruoriin vuosi sitten. Meegon hylkääminen on aiheuttanut laajasti päänpyörittelyä ja katkeruutta, ehkä aiheellisesti. Uskon kuitenkin Nokian nousevan jälleen Windows-puhelimien myötä. Syvemmälle suohon onkin aika vaikea päästä.
Kävi miten kävi, Intelin kanssa jo pitkälle ehtinyt Meegon kehitystyö ja N9 -meegopuhelin ovat ajautuneet Nokian täyskäännöksen takia erikoiseen limboon.
N9:n myötä Nokialla on ensimmäinen tuote moneen vuoteen, joka on saanut hyvän vastaanoton mediassa ja kuluttajilta. Eikä mikä tahansa tuote, vaan älypuhelin, joissa Nokian markkinaosuutta haukkasi ensin Apple iPhonella ja sittemmin loputkin puhelinvalmistajista Android-luureillaan. Surkuhupaisinta on, että N9:stä löytyy Androidin rökittävä ja Applen iOS:n kanssa topakasti kilpaileva käyttöliittymä. Varsinkaan sellaista Nokian ei kriitikoiden mielestä pitänyt osata valmistaa.
Meego-käyttöjärjestelmä on monen tahon mukaan niin ikään kuranttia tavaraa, ainakin huomattavasti nykyaikaisempi ja monikäyttöisempi kuin parjattu Symbian.
Nokialla oli siis Meegossa lupaava uusi alku ohjelmistopuolella ja N9:ssä siitä innostava ensimmäinen esimerkki... Mutta silti molemmat jäänevät Androidin ja tulevan Windows Phone -ekosysteemien murskaamaksi, koska Meegolla ei enää ole vahvaa veturia. En yllättyisi lainkaan, jos Intelkin ilmoittaisi siirtävänsä Meegon virallisesti syrjään (todellisuudessa se on ehkä jo tehty).
Paljoa murskattavaa ei tosin edes ole; yksi näpsäkkä älypuhelin ja esimerkiksi suositulle Ubuntulle roimasti häviävä miniläppärikäyttöjärjestelmä. Meegon Tablet- ja IVI -inkarnaatioita ei taideta nähdä kuin harrasteprojekteissa (tosifanit saavat laskea mukaan WeTabin, jos saavat siitä lohtua).
Julkisuudessa on jonkin verran ihmetelty miksi Nokia edes julkaisee N9:n, koska sen edustamalla käyttöjärjestelmällä, teknologialla ja ekosysteemillä ei ole firmassa enää sijaa. Yksi pääsky ei tee kesää, mutta laitteen julkaisusta, markkinoinnista ja minimaalisestakin tuotetuesta tulee kyllä aiheutumaan kuluja ja vaivaa.
Oma arvaukseni on, että Nokia ja Intel ovat Meego-yhteistyön aloittaessaan sopineet Nokian julkaisevan tietyn määrän Meego-laitteita, ja Nokialle kävisi kalliimmaksi pyristellä sopimuksesta irti (myös?) N9:n osalta kuin tuupata se markkinoille, kääriä siitä pienehkö määrä myyntituloja (joita Nokia toki tarvitsee, ja etenkin markkinaosuutta) ja jättää sitten Meego ja N9 kuolemaan hiljaa pois.
Meegoa Nokian taas ei kannattaisi enää kehittää vaikka saisikin Microsoftilta siihen suostumuksen, sillä päällekkäisyys Windows Phonen kanssa olisi täydellinen. Enkä epäile hetkeäkään, että Microsoft suostuisi elättämään kyytä polvellaan ja heikentäisi otettaan Nokiasta sallimalla Nokian pitää takaporttia auki yhteistyön alkaessa mahdollisesti tökkiä.
Laihaksi lohduksi voi ehkä mieltää sen, että Nokian todennäköisesti ensimmäiseksi Windows-älypuhelimeksi julkaistava Sea Ray näyttää laitteena samalta kuin N9.
Mutta kohta sitä N9:ä saa! Kaikki mukaan vain Nokian Ensikosketus-kampanjaan, jos ei muuten kuin ironisesti. Tirskuttiin sitä aikanaan N-Gagellekin...
Kävi miten kävi, Intelin kanssa jo pitkälle ehtinyt Meegon kehitystyö ja N9 -meegopuhelin ovat ajautuneet Nokian täyskäännöksen takia erikoiseen limboon.
N9:n myötä Nokialla on ensimmäinen tuote moneen vuoteen, joka on saanut hyvän vastaanoton mediassa ja kuluttajilta. Eikä mikä tahansa tuote, vaan älypuhelin, joissa Nokian markkinaosuutta haukkasi ensin Apple iPhonella ja sittemmin loputkin puhelinvalmistajista Android-luureillaan. Surkuhupaisinta on, että N9:stä löytyy Androidin rökittävä ja Applen iOS:n kanssa topakasti kilpaileva käyttöliittymä. Varsinkaan sellaista Nokian ei kriitikoiden mielestä pitänyt osata valmistaa.
Meego-käyttöjärjestelmä on monen tahon mukaan niin ikään kuranttia tavaraa, ainakin huomattavasti nykyaikaisempi ja monikäyttöisempi kuin parjattu Symbian.
Nokialla oli siis Meegossa lupaava uusi alku ohjelmistopuolella ja N9:ssä siitä innostava ensimmäinen esimerkki... Mutta silti molemmat jäänevät Androidin ja tulevan Windows Phone -ekosysteemien murskaamaksi, koska Meegolla ei enää ole vahvaa veturia. En yllättyisi lainkaan, jos Intelkin ilmoittaisi siirtävänsä Meegon virallisesti syrjään (todellisuudessa se on ehkä jo tehty).
Paljoa murskattavaa ei tosin edes ole; yksi näpsäkkä älypuhelin ja esimerkiksi suositulle Ubuntulle roimasti häviävä miniläppärikäyttöjärjestelmä. Meegon Tablet- ja IVI -inkarnaatioita ei taideta nähdä kuin harrasteprojekteissa (tosifanit saavat laskea mukaan WeTabin, jos saavat siitä lohtua).
Julkisuudessa on jonkin verran ihmetelty miksi Nokia edes julkaisee N9:n, koska sen edustamalla käyttöjärjestelmällä, teknologialla ja ekosysteemillä ei ole firmassa enää sijaa. Yksi pääsky ei tee kesää, mutta laitteen julkaisusta, markkinoinnista ja minimaalisestakin tuotetuesta tulee kyllä aiheutumaan kuluja ja vaivaa.
Oma arvaukseni on, että Nokia ja Intel ovat Meego-yhteistyön aloittaessaan sopineet Nokian julkaisevan tietyn määrän Meego-laitteita, ja Nokialle kävisi kalliimmaksi pyristellä sopimuksesta irti (myös?) N9:n osalta kuin tuupata se markkinoille, kääriä siitä pienehkö määrä myyntituloja (joita Nokia toki tarvitsee, ja etenkin markkinaosuutta) ja jättää sitten Meego ja N9 kuolemaan hiljaa pois.
Meegoa Nokian taas ei kannattaisi enää kehittää vaikka saisikin Microsoftilta siihen suostumuksen, sillä päällekkäisyys Windows Phonen kanssa olisi täydellinen. Enkä epäile hetkeäkään, että Microsoft suostuisi elättämään kyytä polvellaan ja heikentäisi otettaan Nokiasta sallimalla Nokian pitää takaporttia auki yhteistyön alkaessa mahdollisesti tökkiä.
Laihaksi lohduksi voi ehkä mieltää sen, että Nokian todennäköisesti ensimmäiseksi Windows-älypuhelimeksi julkaistava Sea Ray näyttää laitteena samalta kuin N9.
Mutta kohta sitä N9:ä saa! Kaikki mukaan vain Nokian Ensikosketus-kampanjaan, jos ei muuten kuin ironisesti. Tirskuttiin sitä aikanaan N-Gagellekin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)