Cabals - elämää WoWin jälkeen

Ilmiö lienee monille tuttu: World of Warcraft on todella hyvä peli. Hyvässä porukassa raidaaminen on parasta co-op -pelaamista - ja ylipäätään viihdettä - ikinä.

Mutta. Iso mutta. WoWittaminen vaatii aikaa, ja esim. vauvaperheessä ylimääräistä aikaa ei usein ole.

Toisaalta kaikkeen kyllästyy jossain vaiheessa. Itse olin hakannut WoWia suljetusta eurobetasta lähtien (joka oli 2004?) Aikavaatimustensa takia WoW onkin kokonainen harrastus yksinään. Ainakin omalla kohdallani en enää voinut väittää olevani peliharrastaja, vaan WoW-harrastaja.

WoWin lopettamiseen on toki muitakin isoja ja pieniä syitä, mutta elämää on tietenkin WoWin jälkeenkin. Itse huomasin kiinnostuksen ei-persistentteihin peleihin laimentuneen WoW-harrastuksen aikana. Totuin pelimaailman pysyvyyteen, eikä yksinpelin tallennustiedosto ole sama asia.

Olen aidosti jonkin verran yllättynyt, kuinka hyvä WoWin epäkorvike tamperelaisen Kyy Gamesin keräilykorttipeli Cabals on. Pelissä on paljon hyvää:

Pelaaminen ei vaadi tolkuttomasti aikaa. 5-30 minuutin pelisessioita on aika helppo sovittaa hektisiin päiviin ja iltoihin.

Cabals on myös ilmainen, eikä liiketoimintamalli ole todellakaan kohtuuton. Olen pelannut Cabalsia julkaisusta lähtien - eli kohta puoli vuotta - kohtuullisen runsaasti, ja vasta äskettäin käytin peliin 10 dollaria. Sillä sai 1200 yksikköä pelin valuuttaa, jolla olen saanut tuunattua uuden Danann Covenant -pakkani (jonka pelituntuma on todella erilainen, mikä on mainiota) tismalleen haluamakseni, ja jäljellä on vielä 960 yksikköä.

Pelitunnin hinnaksi näyttää omalla kohdallani muodostuvan jotakin minimaalista, jopa vähemmän kuin Steamin 2,50 euron alekampanjoiden helmistä - jotka muodostavat nykyään peliharrastukseni toisen puolen.

Eniten yllättynyt olen siitä, kuinka kivaa ja tyydyttävää Cabalsin pelaaminen on. En WoWissa välittänyt juuri lainkaan pvp-pelaamisesta, enkä ollut aiemmin tippaakaan kiinnostunut keräilykorttipeleistä.

Ennakkoluulottoman kokeilun jälkeen kuitenkin huomasin, että Cabalsin rankingissa kiipeäminen on mukavaa puuhaa. Vanhalla Vril Society -pakallani kävin suunnilleen parhaan 30 pelaajan joukossa, ja uudella pakallani olen kohta kiivennyt top-100 -listalle. Pelaajamäärä selvästi pumpsahti pakan vaihdon välissä, sillä alkuranking oli muistaakseni jossain 3000:n paikkeilla.

En varsinaisesti tavoittele mitään tiettyä sijoitusta, enkä taatusti ole koskaan nousemassa kärkikymmenikköön, mutta seuraavan sadan, viiden kymmenen ja kymmenen joukkoon hivuttautumisessa on jotain juuri sopivan palkitsevaa ja jännittävää. Ja jos tylsyys meinaa yllättää syystä tai toisesta, voi kokeilla uutta pelitapaa tai pakkaa.

Peli myös päivittyy sopivaa tahtia. Parin kuukauden välein peliin tulee sekä uutta sisältöä että uusia ominaisuuksia. Peli onkin selvästi parantunut julkaisuversiostaan.

Suosittelen lämpimästi. Kokeilu ei maksa mitään.

Cabals - kova kotimainen korttipeli

Keräilykorttipelihistoriani koostuu käytännössä kokonaan muutamasta yrityksestä ymmärtää Magic: The Gatheringia joskus pelin julkaisun yhteydessä. En ymmärtänyt, enkä siis innostunut. Tai ehkä ennemmin en innostunut, joten en ikinä oppinut ymmärtämään.

En siis ollut lähtökohtaisesti juuri lainkaan kiinnostunut tamperelaisen Kyy Gamesin Cabals: The Card Gamesta. Kiinnostuksesta kotimaista peliskeneä kohtaan päätin kuitenkin kokeilla. Kokeileminen onkin tehty helpoksi, sillä peli ja pelaaminen on ilmaista, minkä lisäksi pelilaitteeksi käy pc, Mac, selain, Android, iOS ja ties mikä. Päätelaitteesta riippumatta pelataan samaa peliä samojen pelaajien kesken.

Ensikosketus oli positiivinen yllätys. Pelin maailma ja teema on varsin hieno; maailmansotien välinen Eurooppa magialla ja muulla mielikuvituksella höystettynä, osuvan tyylitajuisesti toteutettuna. Pelin grafiikka, joka koostuu pääosin korttien taiteesta, on erinomaista.

Itse pelaamisen aloittaminen oli pettymys. Säännöt ovat sinänsä yksinkertaiset, mutta niitä ei heti pelin julkaisun yhteydessä selitetty vielä kovin hyvin ja muutama pieni mutta keskeinen seikka jäi ainakin minulta täysin hämärään.

Onneksi pelin tenho riitti pitämään otteessaan, sillä noin sadan ihmisvastustajaa vastaan pelatun ottelun jälkeen voin suositella peliä vähintään kaikille kortti- ja/tai strategiapeleistä vähänkään innostuneelle. Ja kyllä näin hienoa peliä kannattaa kenen tahansa kokeilla.

Parasta Cabalsissa on ehkä strategiapelimäinen pelialue. Kortteja ei vain läimitä pöytään, vaan yksikkökorteilla myös liikutaan etäisesti shakkiruudukkua muistuttavalla laudalla. Myös pelin korttien ja pakkojen tasapainotus tuntuu niin onnistuneelta, etten ainakaan minä löydä moitittavaa.

Yhtä lailla loistava piirre on otteluiden riuska tahti. Nopea ottelu on ohi minuutissa, keskimittaiset matsit kestävät noin 10 minuuttia ja katkerimmat väännöt ehkä 15-20 minuuttia. Tällaiset pelisessiot on huomattavasti helpompi sijoittaa työssäkäyvän perheellisen pelurin arkeen kuin esimerkiksi WoWin 20+ minuutin dunkkuseikkailut, puhumattakaan useiden tuntien raideista (jotka olivat ainakin minulle aina WoWin parasta ja lopulta ainoaa kunnolla kiinnostavaa antia).

Joten eikun kokeilemaan!

P.S. Monista ilmaispeleistä poiketen Cabalsin ansaintamalli ei vituta. Lanttiakaan maksamatta voi pelata ja viihdettä irtoaa, rahan liikuttelu astunee kuvioon vasta jos haluaa pelata huipputasolla. Ainakin maailmanlistan 39. sija irtosi jopa minun keskinkertaisilla pelitaidoillani ja ilmaisista alkukorteista huonosti optimoiduilla pakoilla. Toisaalta pelkällä rahan voimalla pelissä ei pärjää missään tapauksessa (eikä saa edes etua).

Tosin ennustan, että pelaajamäärän kasvaessa ja kilpailun kiristyessä oma sijoitus tippuu kauas sadan kärjestä...