Olette ehkä kuulleetkin, että elämme mielenkiintoisia aikoja. Aina.
Juuri nyt on meneillään sellaisia juttuja, jotka mielestäni kertovat jotain oleellista tästä ajasta.
Ouya-pelikonsolihanke kiskoo miljoonia Kickstarterista. Kävi hankkeelle lopulta miten tahansa (tosin pointti on huomattavasti terävämpi, jos hankkeelle ei käy ihan huonosti), niin onpahan todistettu 99 dollarin pelikonsolin kysyntä ja periaatteellinen mahdollisuus markkinoille pääsemiseen ja olemassaoloon. Sisuksiltaan Ouya on käytännössä sama kuin Samsungin uusin, kaunein ja kallein älypuhelin Galaxy S III.
Hardkernel.com kauppaa melkein (vai justiinsa?) samaa rautaa devilaudan muodossa hintaan 129 dollaria.
Eikä pidä unohtaa Googlen Nexus 7 -tablettia, jonka hinta arvottiin 199 dollariin. (ja joka on muuten niin ikään rautana aika läheistä sukua em. vehkeille)
Ultrahalpaa rautaakin on. Raspberry Pi on vapaasti haxoroitava tietsikka, joka maksaa palttiarallaa 35 taalaa. Omani maksoi toimituskuluineen 41 euroa. Raspberry Pi on tuotteena pitkälti sama juttu kuin Hardkernelin em. devauslauta, mutta monta hinta- ja teholuokkaa alemmalta portaalta.
Jolla Mobile taas lähtee polleasti haastamaan elektroniikkajättejä älypuhelinmarkkinoilla. Eikä taistelukassasta löydy ensimmäisessä vaiheessa kuin ehkä se 10 miljoonaa dollaria, josta julkisuudessa on kerrottu. Mikäpä on haastaessa, kun Meegona alkaneen mobiili-Linux Merin saa ilmaiseksi ja rautahan on näköjään halpaa. (ei puhuta nyt softapatenteista. siksikään, että niistäkin Jolla selviää lopulta rahalla siinä missä muutkin).
Mitä ihmettä tämä kaikki tarkoittaa?
No, ainakin sitä, että mobiililaitteiden järjestelmäpiirit ovat kehittyneet sellaiselle tehoasteelle, että niistä voi askarrella mitä tahansa älypuhelimen tietokoneen välillä. Ja tarkoitan siis ihan oikeaa tietokonetta työpöytäympäristöineen kaikkineen. Ja mihin hintaan! Tuotteistettuja laitteita satasella tai parilla.
Toisaalta, softa on ilmaista. Linuxit hoitaa hommat älypuhelimesta kotitietokoneeseen (ja jos halutaan hyväntahtoisesti laskea Android Linuxiksi, niin myös pelikonsolihommat).
Ennustan jänniä juttuja, kun tehokas rauta on naurettavan halpaa ja softa ilmaista. Siinä on sellainen soppa, että sieltä muhii esiin... En tiedä mitä, mutta jotain.
P.S. kuinka kauan Apple ja Samsung voivat pyytää älypuhelimistaan n. 600 euroa? Vai mahtaako yleiseen tietoisuuteen ikinä levitä tieto siitä, että em. laitteiden keskeinen teknologia maksaa vajaan satasen...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Android. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Android. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Aijaa, Ouya
Äskettäin otsikoihin ponkaissut, Tegra3 -järjestelmäpiiriin ja Android 4.0 -käyttöjärjestelmään perustuva 99 dollarin Ouya-pelikonsoli tarjosi yllätyksen toisensa perään.
Ensinnäkin, uusi konsolitulokas on aina yllätys. Toiseksi, Ouyan kerrotaan olevan täysin avoin ja hakkeroitavissa. Kolmanneksi, laitteen konsolityyppiseen peliohjaimeen kerrotaan panostetun kunnolla. Tosi kivoja juttuja kaikki.
Todelliset yllätykset saapuivat toisessa aallossa. Ouya-projektin Kickstarter -varainkeruukampanjan tavoitesumma oli karvan alle miljoona dollaria, joten arvelin hankkeen floppaavan Kickstarterille korkeahkoon tavoitteeseen. Tavoite kuitenkin täyttyä ennätyksellisesti 12 tunnissa, ja ensimmäisen vuorokauden jälkeen kasassa oli jo pari miljoonaa dollaria. Oho.
Saapa nähdä, kuinka äijien käy. Toki hankkeeseen on kohdistettu jo huolella kuraa, mutta se oli odotettavissa. Eikä em. kura ole ainakaan kokonaan hatusta vedettyä. Helpolla Ouya tuskin markkinoita valtaa.
Teknisesti homma ei ole monellekaan pienelle pelinkehittäjälle paha nakki. Olemassaolevia Android-pelejä on toteutustavasta riippuen mahdollisesti hyvinkin helppo sovittaa Ouyalle, joten pelipulaa tuskin on odotettavissa. Pelkästään Ouyalle tehtyjä pelejä tuskin nähdään kovin pian, mutta jos konsoli löytää tiensä riittävän moneen kotiin ja raha liikkuu, niin mikä ettei.
Ensinnäkin, uusi konsolitulokas on aina yllätys. Toiseksi, Ouyan kerrotaan olevan täysin avoin ja hakkeroitavissa. Kolmanneksi, laitteen konsolityyppiseen peliohjaimeen kerrotaan panostetun kunnolla. Tosi kivoja juttuja kaikki.
Todelliset yllätykset saapuivat toisessa aallossa. Ouya-projektin Kickstarter -varainkeruukampanjan tavoitesumma oli karvan alle miljoona dollaria, joten arvelin hankkeen floppaavan Kickstarterille korkeahkoon tavoitteeseen. Tavoite kuitenkin täyttyä ennätyksellisesti 12 tunnissa, ja ensimmäisen vuorokauden jälkeen kasassa oli jo pari miljoonaa dollaria. Oho.
Saapa nähdä, kuinka äijien käy. Toki hankkeeseen on kohdistettu jo huolella kuraa, mutta se oli odotettavissa. Eikä em. kura ole ainakaan kokonaan hatusta vedettyä. Helpolla Ouya tuskin markkinoita valtaa.
Teknisesti homma ei ole monellekaan pienelle pelinkehittäjälle paha nakki. Olemassaolevia Android-pelejä on toteutustavasta riippuen mahdollisesti hyvinkin helppo sovittaa Ouyalle, joten pelipulaa tuskin on odotettavissa. Pelkästään Ouyalle tehtyjä pelejä tuskin nähdään kovin pian, mutta jos konsoli löytää tiensä riittävän moneen kotiin ja raha liikkuu, niin mikä ettei.
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Meego seilaa Jollalla
Olin viikon lomalla aurinkorannalla, ja palattuani kieltämättä yllättävin ja potentiaalisesti positiivisin uutinen oli Jolla Mobilen ulostulo Meego-älypuhelinhankkeineen. Aikamoista.
Spekulointia älypuhelinmarkkinoille mahtumisesta, uuden ekosysteemin elinmahdollisuuksista ties mistä on ollut ja tulee olemaan, sillä ovathan ne relevantteja kysymyksiä. Askarruttavat toki meikäläistäkin.
Pohdin myös, että mitä rautaa Meego-Jolla tulee olemaan ja mistä se rauta tulee? Paljonko pitää latoa rahaa tiskiin, että kiinalaispaja alkaa suoltaa ajanmukaisia luureja? Onko Jollalla tarvittava raha ja/tai tarvittavat partnerit ja/tai tarvittavat teollisuuskontaktit? On kai.
Oma henk. koht. vetoomukseni ja toiveeni Jollalle Meego-puhelimen erottautumisen suhteen on tämä: Huomioikaa pelit ja pelaaminen alusta lähtien. Ehkä jopa rautatasolla; harkitkaa *elegantteja* peliohjaimia. Vähän niinkuin N-Gage, mutta parempi. Edes johonkin malliin.
Sillä nyt kun asiaa mietin, en oikein hahmota Meegon etua kuluttajan näkökulmasta. Mitä Meego-luuri tarjoaa, mitä ei iOS-, Android- tai Windows Phone -laitteista löydy?
Tai missä Meego on niin paljon parempi, että kuluttajakin sen huomaa?
Mistä paremmuuden näkee?
Spekulointia älypuhelinmarkkinoille mahtumisesta, uuden ekosysteemin elinmahdollisuuksista ties mistä on ollut ja tulee olemaan, sillä ovathan ne relevantteja kysymyksiä. Askarruttavat toki meikäläistäkin.
Pohdin myös, että mitä rautaa Meego-Jolla tulee olemaan ja mistä se rauta tulee? Paljonko pitää latoa rahaa tiskiin, että kiinalaispaja alkaa suoltaa ajanmukaisia luureja? Onko Jollalla tarvittava raha ja/tai tarvittavat partnerit ja/tai tarvittavat teollisuuskontaktit? On kai.
Oma henk. koht. vetoomukseni ja toiveeni Jollalle Meego-puhelimen erottautumisen suhteen on tämä: Huomioikaa pelit ja pelaaminen alusta lähtien. Ehkä jopa rautatasolla; harkitkaa *elegantteja* peliohjaimia. Vähän niinkuin N-Gage, mutta parempi. Edes johonkin malliin.
Sillä nyt kun asiaa mietin, en oikein hahmota Meegon etua kuluttajan näkökulmasta. Mitä Meego-luuri tarjoaa, mitä ei iOS-, Android- tai Windows Phone -laitteista löydy?
Tai missä Meego on niin paljon parempi, että kuluttajakin sen huomaa?
Mistä paremmuuden näkee?
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
ARMin läpimurto läppäreihin 2011, eiku 2012, vai..?
ARM-arkkitehtuurin prosessorit eivät lyöneet läpi (mini)läppärimarkkinoilla viime vuonna. Harmi, sillä ARMit ovat halpoja ja erittäin virtapihejä - ja tehot nousevat jäätävää tahtia.
Mutta tänä vuonna! Kyllä! Neliytimisiä ARM-SoC:eja (system on chip) on jo vaikka kuinka, ja niissä todellakin piisaa tehoa työpöytäkäyttöjärjestelmien pyörittämiseen.
Yksi kiinnostavista tiedossa olevista tuotteista on Genesin tuleva miniläppärimalli, joka pohjautuu Freescalen iMX6-sociin. Itse asiassa kyttäsin koko viime vuoden, koska Genesin vielä tälläkin hetkellä myynnissä olevat iMX5-pohjaiset Efika-tietsikat päivitettäisiin oleellisesti ruudikkaampaan iMX53-sarjaan. Mutta eipä semmoisia ole tulossakaan, koska Genesillä todettiin olevan fiksumpaa hypätä yhden prosessorimallin yli ja siirtyä suoraan parhaimmillaan neliytimisyyttä tarjoavaan iMX6-sarjaan.
Maanantaina 27.2.2012 alkavilla Barcelonan mobiilimessuilla saatetaan muuten julkistaa mielinkiintoisia asioita tähänkin liittyen.
Mutta... Kuinka tässä mahtaa lopulta käydäkään? Kyllä, ARM-socit ovat kovaa settiä ja esim. Apple saattaa tosiaan väsätä Macbook Airia, jossa hyrrää iPad2:sta ja iPhone 4S:stä tutun A5-prosessorin evoluutiomalli tai seuraaja A6. Se olisi varmasti ihan hyvä vekotin.
Intel ei tosin antaudu taistelutta. Intelin x86-arkkitehtuuri on hirvittävä virtasyöppö ja kallis kuin mikä, mutta tehoa löytyy. Ja sekin ihme on nähty, että Intel on jo saanut ulos ensimmäisen SoC-tuotteensa, eikä tuoreimmat Atomit muutenkaan ole täysin kelvottomia.
2013 puolivälin paikkeille ajoittuva Haswell-arkkitehtuuri mahdollistanee jo varsin kovat mobiilisirut.
Vai keikahtaako koko mobiilitietokoneilu Ubuntu Android-puhelimissa -hässäkän muottiin? Eli oli prosessori ja käyttöjärjestelmä mikä tahansa, suoritin on luurissa ja luuriin lykätään näyttöjä ja näppäimistöjä (ja peliohjaimia!) käyttötilanteen mukaan. Ei paha visio.
Mobiilimessuista vielä sen verran, että odotan oikeasti Nokian huhuttua ghetto-Lumiaa; Windows-luuri (rutkasti?) alle 200 eurolla saattaisi mahtua jopa minun budjettiini.
Mutta tänä vuonna! Kyllä! Neliytimisiä ARM-SoC:eja (system on chip) on jo vaikka kuinka, ja niissä todellakin piisaa tehoa työpöytäkäyttöjärjestelmien pyörittämiseen.
Yksi kiinnostavista tiedossa olevista tuotteista on Genesin tuleva miniläppärimalli, joka pohjautuu Freescalen iMX6-sociin. Itse asiassa kyttäsin koko viime vuoden, koska Genesin vielä tälläkin hetkellä myynnissä olevat iMX5-pohjaiset Efika-tietsikat päivitettäisiin oleellisesti ruudikkaampaan iMX53-sarjaan. Mutta eipä semmoisia ole tulossakaan, koska Genesillä todettiin olevan fiksumpaa hypätä yhden prosessorimallin yli ja siirtyä suoraan parhaimmillaan neliytimisyyttä tarjoavaan iMX6-sarjaan.
Maanantaina 27.2.2012 alkavilla Barcelonan mobiilimessuilla saatetaan muuten julkistaa mielinkiintoisia asioita tähänkin liittyen.
Mutta... Kuinka tässä mahtaa lopulta käydäkään? Kyllä, ARM-socit ovat kovaa settiä ja esim. Apple saattaa tosiaan väsätä Macbook Airia, jossa hyrrää iPad2:sta ja iPhone 4S:stä tutun A5-prosessorin evoluutiomalli tai seuraaja A6. Se olisi varmasti ihan hyvä vekotin.
Intel ei tosin antaudu taistelutta. Intelin x86-arkkitehtuuri on hirvittävä virtasyöppö ja kallis kuin mikä, mutta tehoa löytyy. Ja sekin ihme on nähty, että Intel on jo saanut ulos ensimmäisen SoC-tuotteensa, eikä tuoreimmat Atomit muutenkaan ole täysin kelvottomia.
2013 puolivälin paikkeille ajoittuva Haswell-arkkitehtuuri mahdollistanee jo varsin kovat mobiilisirut.
Vai keikahtaako koko mobiilitietokoneilu Ubuntu Android-puhelimissa -hässäkän muottiin? Eli oli prosessori ja käyttöjärjestelmä mikä tahansa, suoritin on luurissa ja luuriin lykätään näyttöjä ja näppäimistöjä (ja peliohjaimia!) käyttötilanteen mukaan. Ei paha visio.
Mobiilimessuista vielä sen verran, että odotan oikeasti Nokian huhuttua ghetto-Lumiaa; Windows-luuri (rutkasti?) alle 200 eurolla saattaisi mahtua jopa minun budjettiini.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Cabals - kova kotimainen korttipeli
Keräilykorttipelihistoriani koostuu käytännössä kokonaan muutamasta yrityksestä ymmärtää Magic: The Gatheringia joskus pelin julkaisun yhteydessä. En ymmärtänyt, enkä siis innostunut. Tai ehkä ennemmin en innostunut, joten en ikinä oppinut ymmärtämään.
En siis ollut lähtökohtaisesti juuri lainkaan kiinnostunut tamperelaisen Kyy Gamesin Cabals: The Card Gamesta. Kiinnostuksesta kotimaista peliskeneä kohtaan päätin kuitenkin kokeilla. Kokeileminen onkin tehty helpoksi, sillä peli ja pelaaminen on ilmaista, minkä lisäksi pelilaitteeksi käy pc, Mac, selain, Android, iOS ja ties mikä. Päätelaitteesta riippumatta pelataan samaa peliä samojen pelaajien kesken.
Ensikosketus oli positiivinen yllätys. Pelin maailma ja teema on varsin hieno; maailmansotien välinen Eurooppa magialla ja muulla mielikuvituksella höystettynä, osuvan tyylitajuisesti toteutettuna. Pelin grafiikka, joka koostuu pääosin korttien taiteesta, on erinomaista.
Itse pelaamisen aloittaminen oli pettymys. Säännöt ovat sinänsä yksinkertaiset, mutta niitä ei heti pelin julkaisun yhteydessä selitetty vielä kovin hyvin ja muutama pieni mutta keskeinen seikka jäi ainakin minulta täysin hämärään.
Onneksi pelin tenho riitti pitämään otteessaan, sillä noin sadan ihmisvastustajaa vastaan pelatun ottelun jälkeen voin suositella peliä vähintään kaikille kortti- ja/tai strategiapeleistä vähänkään innostuneelle. Ja kyllä näin hienoa peliä kannattaa kenen tahansa kokeilla.
Parasta Cabalsissa on ehkä strategiapelimäinen pelialue. Kortteja ei vain läimitä pöytään, vaan yksikkökorteilla myös liikutaan etäisesti shakkiruudukkua muistuttavalla laudalla. Myös pelin korttien ja pakkojen tasapainotus tuntuu niin onnistuneelta, etten ainakaan minä löydä moitittavaa.
Yhtä lailla loistava piirre on otteluiden riuska tahti. Nopea ottelu on ohi minuutissa, keskimittaiset matsit kestävät noin 10 minuuttia ja katkerimmat väännöt ehkä 15-20 minuuttia. Tällaiset pelisessiot on huomattavasti helpompi sijoittaa työssäkäyvän perheellisen pelurin arkeen kuin esimerkiksi WoWin 20+ minuutin dunkkuseikkailut, puhumattakaan useiden tuntien raideista (jotka olivat ainakin minulle aina WoWin parasta ja lopulta ainoaa kunnolla kiinnostavaa antia).
Joten eikun kokeilemaan!
P.S. Monista ilmaispeleistä poiketen Cabalsin ansaintamalli ei vituta. Lanttiakaan maksamatta voi pelata ja viihdettä irtoaa, rahan liikuttelu astunee kuvioon vasta jos haluaa pelata huipputasolla. Ainakin maailmanlistan 39. sija irtosi jopa minun keskinkertaisilla pelitaidoillani ja ilmaisista alkukorteista huonosti optimoiduilla pakoilla. Toisaalta pelkällä rahan voimalla pelissä ei pärjää missään tapauksessa (eikä saa edes etua).
Tosin ennustan, että pelaajamäärän kasvaessa ja kilpailun kiristyessä oma sijoitus tippuu kauas sadan kärjestä...
En siis ollut lähtökohtaisesti juuri lainkaan kiinnostunut tamperelaisen Kyy Gamesin Cabals: The Card Gamesta. Kiinnostuksesta kotimaista peliskeneä kohtaan päätin kuitenkin kokeilla. Kokeileminen onkin tehty helpoksi, sillä peli ja pelaaminen on ilmaista, minkä lisäksi pelilaitteeksi käy pc, Mac, selain, Android, iOS ja ties mikä. Päätelaitteesta riippumatta pelataan samaa peliä samojen pelaajien kesken.
Ensikosketus oli positiivinen yllätys. Pelin maailma ja teema on varsin hieno; maailmansotien välinen Eurooppa magialla ja muulla mielikuvituksella höystettynä, osuvan tyylitajuisesti toteutettuna. Pelin grafiikka, joka koostuu pääosin korttien taiteesta, on erinomaista.
Itse pelaamisen aloittaminen oli pettymys. Säännöt ovat sinänsä yksinkertaiset, mutta niitä ei heti pelin julkaisun yhteydessä selitetty vielä kovin hyvin ja muutama pieni mutta keskeinen seikka jäi ainakin minulta täysin hämärään.
Onneksi pelin tenho riitti pitämään otteessaan, sillä noin sadan ihmisvastustajaa vastaan pelatun ottelun jälkeen voin suositella peliä vähintään kaikille kortti- ja/tai strategiapeleistä vähänkään innostuneelle. Ja kyllä näin hienoa peliä kannattaa kenen tahansa kokeilla.
Parasta Cabalsissa on ehkä strategiapelimäinen pelialue. Kortteja ei vain läimitä pöytään, vaan yksikkökorteilla myös liikutaan etäisesti shakkiruudukkua muistuttavalla laudalla. Myös pelin korttien ja pakkojen tasapainotus tuntuu niin onnistuneelta, etten ainakaan minä löydä moitittavaa.
Yhtä lailla loistava piirre on otteluiden riuska tahti. Nopea ottelu on ohi minuutissa, keskimittaiset matsit kestävät noin 10 minuuttia ja katkerimmat väännöt ehkä 15-20 minuuttia. Tällaiset pelisessiot on huomattavasti helpompi sijoittaa työssäkäyvän perheellisen pelurin arkeen kuin esimerkiksi WoWin 20+ minuutin dunkkuseikkailut, puhumattakaan useiden tuntien raideista (jotka olivat ainakin minulle aina WoWin parasta ja lopulta ainoaa kunnolla kiinnostavaa antia).
Joten eikun kokeilemaan!
P.S. Monista ilmaispeleistä poiketen Cabalsin ansaintamalli ei vituta. Lanttiakaan maksamatta voi pelata ja viihdettä irtoaa, rahan liikuttelu astunee kuvioon vasta jos haluaa pelata huipputasolla. Ainakin maailmanlistan 39. sija irtosi jopa minun keskinkertaisilla pelitaidoillani ja ilmaisista alkukorteista huonosti optimoiduilla pakoilla. Toisaalta pelkällä rahan voimalla pelissä ei pärjää missään tapauksessa (eikä saa edes etua).
Tosin ennustan, että pelaajamäärän kasvaessa ja kilpailun kiristyessä oma sijoitus tippuu kauas sadan kärjestä...
perjantai 30. joulukuuta 2011
Tablettipelaamista Kiinasta ja Amerikasta
Tabletti on hyvä pelilaite - jos ei halua pelata mitään muuta kuin juuri kosketusnäyttökontrolleilla parhaimmillaan olevia pelejä, kuten Angry Birds tai tamperelaisen Kyy Gamesin erinomainen korttipeli Cabals (josta lisää tuonnempana). Valtava osa pelityypeistä kärsii aivan liikaa fyysisten peliohjainten puutteesta.
Em. näkemys lienee yleinen, ja viime aikoina on julkistettu jälleen uusia tuotteita umpisurkeista virtuaalikontrolleista pääsemiseksi.
Härskejä PSP-klooneja tekevä kiinalainen JXD on väsännyt monessa mielessä fiksun vekottimen - 7-tuumaisen tabletin integroiduilla peliohjaimilla. S7100 on sisuskaluiltaankin melko kelpo, ARM Cortex A9 -prossu ja riuska Mali 400 -grafiikkapiiri.
Jos vehkeessä olisi vielä (ehkä irroitettava) näppäimistö, tanakampi prosessori, enemmän muistia, tarkempi näyttö, toinen analogiohjain, parempi akku ja Androidin tilalla jokin puhtaampi Linux-käyttöjärjestelmä, olisi laite hyvin lähellä useasti paasaaamaani unelmavekotinta.
Em. juttujen puute selittyy osaltaan 140 dollarin hintaluokalla. 100 taalaa lisää, ja unelmavekottimeni voisi olla hyvinkin realistinen.
Amerikkalainen 60beat puolestaan kaupittelee perinteistä peliohjainta iOS-laitteisiin liitettäväksi. Ja mikä jottei, iPad 2 on hieno laite ja kova pelikone - mitä nyt peliohjaimet puuttuu.
Toisesta suunnasta katsottuna em. peliohjaimella höystetylle iPad 2:lle saisi tehtyä mahtavia pelejä, mutta koska ohjain ei kuulu iPad 2:n vakiovarusteisiin, pelituki jäänee vähäiseksi. Siis sellainen pelituki, jossa ohjain huomioitaisiin pelin ytimen suunnittelussa.
Myönnettäköön, että vuoden 2013 mahdollisuudet kutkuttavat. Tammikuussa Suomeenkin saapuvan Transformer Primen ja huhutun iPad 3:n kaltaisten tuotteiden tehot ovat ällistyttäviä, ja seuraavan sukupolven laitteiden tehot vielä ällistyttävämipiä. Huippulaitteiden tehojen syöksyessä ylöspäin raketin lailla myös hinnaston kakkos- ja kolmostason laitteiden tehot alkavat olla erittäin varteenotettavia.
Em. näkemys lienee yleinen, ja viime aikoina on julkistettu jälleen uusia tuotteita umpisurkeista virtuaalikontrolleista pääsemiseksi.
Härskejä PSP-klooneja tekevä kiinalainen JXD on väsännyt monessa mielessä fiksun vekottimen - 7-tuumaisen tabletin integroiduilla peliohjaimilla. S7100 on sisuskaluiltaankin melko kelpo, ARM Cortex A9 -prossu ja riuska Mali 400 -grafiikkapiiri.
Jos vehkeessä olisi vielä (ehkä irroitettava) näppäimistö, tanakampi prosessori, enemmän muistia, tarkempi näyttö, toinen analogiohjain, parempi akku ja Androidin tilalla jokin puhtaampi Linux-käyttöjärjestelmä, olisi laite hyvin lähellä useasti paasaaamaani unelmavekotinta.
Em. juttujen puute selittyy osaltaan 140 dollarin hintaluokalla. 100 taalaa lisää, ja unelmavekottimeni voisi olla hyvinkin realistinen.
Amerikkalainen 60beat puolestaan kaupittelee perinteistä peliohjainta iOS-laitteisiin liitettäväksi. Ja mikä jottei, iPad 2 on hieno laite ja kova pelikone - mitä nyt peliohjaimet puuttuu.
Toisesta suunnasta katsottuna em. peliohjaimella höystetylle iPad 2:lle saisi tehtyä mahtavia pelejä, mutta koska ohjain ei kuulu iPad 2:n vakiovarusteisiin, pelituki jäänee vähäiseksi. Siis sellainen pelituki, jossa ohjain huomioitaisiin pelin ytimen suunnittelussa.
Myönnettäköön, että vuoden 2013 mahdollisuudet kutkuttavat. Tammikuussa Suomeenkin saapuvan Transformer Primen ja huhutun iPad 3:n kaltaisten tuotteiden tehot ovat ällistyttäviä, ja seuraavan sukupolven laitteiden tehot vielä ällistyttävämipiä. Huippulaitteiden tehojen syöksyessä ylöspäin raketin lailla myös hinnaston kakkos- ja kolmostason laitteiden tehot alkavat olla erittäin varteenotettavia.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Pelikelpoinen ARM-miniläppäri - unelmavehje
Jokainen moniytimisten ARM-prosessorien huikeaa kehitystä seurannut on varmasti ihmetellyt, missä kunnolliset ARM-pohjaiset miniläppärit viipyvät. Niin ihmettelen minäkin, ja odotellessani olen ehtinyt visioimaan lähitulevaisuuden unelmalaitteeni jo moneen kertaan.
Formfactor olisi 10-tuumainen miniläppäri.
Prosessoriksi jokin 2-4 -ytiminen ARM system-on-chip (SoC), kuten Qualcommin Snapdragon S4-sarjalainen, Texas Instrumentsin OMAP 4 -sarjalainen, nVidian Tegra3, tai vastaava. Todennäköisesti jokin PowerVR:n Series5XT SGXMP -grafiikkaytimiä sisältävä malli olisi paras, nVidian nihkeän ajuripolitiikan vuoksi.
Ei missään nimessä mitään Intelin Atomia, sillä ne imevät reippaasti virtaa, vaativat tuulettimen jäähdytykseen ja eivät ole niin hirmuisen tehokkaitakaan.
Muistiksi pari gigaa 1333 MHz DDR3:a, tai mitä tuollaiset SoCit nyt kaverikseen haluavatkaan. Nopsaa graffamuistia 256 megaa mukaan, jos onnistuu. Muistiväylä niin leveäksi, että piisaa.
Tallennustilaksi riittäisi 8-12 gigaa SSD:tä, sillä käyttäjän data säilöttäisiin SDHC-korteille (joille olisi pari paikkaa) ja pilvipalveluihin.
Näytöksi 1366 x 768 -multitouch-kosketusnäyttö, ja näyttö kierrettävissä tablettiasentoon kuten Dellin XT-laitteissa, Fujitsun Lifebookeissa, HP:n EliteBookeissa ja mitä näitä nyt on. Tai voisi se näppis olla slider-tyyppisestikin.
Näytön laidoille täydet pelikonsoliohjaimet, eli sama setti kuin PS Vitassa: neljä nappia, ristiohjain ja kaksi analogista padiohjainta. Etusormille liipaisimet/hartianapit. Niitä riittäisi yksi per sormi, eikä mitään analogipelleilyä vain puhtaat kaksiasentoiset napit.
Muuten perusjutut: wifi, bluetooth, mini-HDMI out, USB, nettikamera.
Valinnaisiksi lisävarusteiksi tarjottaisiin DVB-T2 -digitelkkariviritin, 3G-modeemi ja GPS, ja näille lisävarusteille varattaisiin valmiit asennuskolot/tilat laitteen runkoon. (paitsi jos valittu SoC olisi Snapdragon S4, jossa digi-tv -viritintä lukuunottamatta on em. lisävarusteet mukana, epäilemättä erittäin kilpailukykyiseen hintaan)
Käyttöjärjestelmäksi jokin Linux, vaikka peruskäyttöön loistavasti sopiva ja mukavasti kypsynyt Ubuntu. Ei Windowsia, koska se on kallis ja ehkä vielä Windows 8:ssakin raskaan puoleinen.
Ubuntulle saa myös mukavasti ja helposti hirmuisen läjän ilmaisia ohjelmia, toimisto-ohjelmistopakettia myöten (LibreOffice).
Androidiin ei kannattaisi koskea, sillä hitostako sitä tietää, mitä Google keksisi. Aitoja Linuxeja ei omista tai pompota kukaan.
Nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, että tällainen laitehan olisi täydellinen miniläppäri, mobiilipelikonsoli ja ainakin välttävä tabletti.
Kotikäytössä vehje tietysti kytkettäisiin työhuoneessa monitoriin, täysikokoiseen näppäimistöön ja hiireen, jolloin laite kävisi passelisti työkoneesta.
Olohuoneen puolella laite törkättäisiin HDMI:llä televisioon ja peliohjaimina käytettäisiin langattomia peliohjaimia kuin Playstation 3:lla tai Xbox 360:lla ikään. Hups, laite kävisi myös kotikonsolista.
Softan puolella mukaan nakerreltaisiin Steamin kaltainen palvelu, josta voisi ladata kaikki pelit, ja vaikka musiikkia, tv-sarjoja, leffoja ja kirjoja myös. Oho, silloinhan laite kävisi myös HTPC:stä ja vähän eReaderistakin.
Pelinkehittäjille palvelu tarjoaisi valmiin tuen paitsi kertaostojen laskutukseen, myös free-to-play-/mikromaksu -ansaintamallin tuen, unohtamatta kuukausimaksuja.
Palvelun ylläpitäjäkin olisi niin fiksu, että tajuaisi tapahtumien määrän olevan huikea, joten 10% osuus maksuista riittäisi hyviin tuloihin.
Loppusilauksesta kävisi lokalisaatiotoiminnot, joiden avulla pelit saisi tehokkaasti ainakin tekstitettyä kaikille halutuille kielille. Näin markkina-alue avartuisi niin haluttaessa lähelle oikeasti globaalia.
Siinähän vallan herkistyisi, kun laite ottaisi tuulta purjeisiin kehittyvien alueiden talouksissa, ja muutaman vuoden kuluttua länsimaissakin päästäisiin ihmettelemään afrikkalaisia, eteläamerikkalaisia ja vaikka intialaisia tuotantoja. Ties vaikka kulttuurien välinen sisältökauppa tasaisi kauppataseita ja edesauttaisi kansojenvälistä dialogia. Aika happoisia visioita!
Linux ei ole kuuluisa pelialusta, mutta sehän saattaa johtua vain sopivien laitteiden ja jakelupalvelujen puutteesta (jotka juuri speksasinkin). Pelimoottoreita, middlewarea ja työkalujahan on vaikka muille jakaa, suurin osa vielä ilmaisia. Kovatasoisia kaupallisia tuotteitakin on, kuten venäläisten väsäämä Unigine.
Pelinkehitys voisi olla em. kuviolla aika mukavaakin, sillä laitteelle voisi tehdä kaiken tyyppisiä pelejä; tablettipelejä, käsikonsolipelejä, kotikonsolipelejä, tietokonepelejä. Kohderauta olisi tarkalleen tiedossa, ja myös kehitys- ja testausrautana voitasiin käyttää prikulleen samoja laitteita.
Raudan elinkaari voisi olla 3-5 vuotta, jonka jälkeen speksiä uudistettaisiin, mahdollisuuksien mukaan taaksepäin yhteensopivuus säilyttäen.
Laitteen pitäisi myös olla törkeän halpa, sillä kalliilla Atomilla ja Windowsilla siunattuja miniläppäreitäkin saa jo 199 eurolla. ARM SoCit ovat merkittävästi (=kymppejä) halvempia kuin Atomit, ja Linux ei maksaisi mitään (=lisää kymppejä).
Epäonnistuneestikin tuotettuna unelmalaitteen hinnan pitäisi jäädä (pitkälle) alle parin sadan. ARM-läppäreitähän jo siis saa edullisesti, kuten Genesin Efika-laitteet alkaen 189 EUR (ja paikallisessa Gigantissa näin wanhan Toshiban AC-100 Tegra2 -Android-miniläppärin 149 eurolla).
Huh, kun alkaa taas oikein sapettaa! Miksei tällaisia laitteita notku kauppojen hyllyllä? Ainoa lohtu on, että vastaavia saattaa olla tulossa ensi vuoden aikana. Ainakin vekottimien trendejä syynäämällä on selvää, että samansuuntaisia ajatuksia on ilmassa, ja moni firma hapuilee oikeaan suuntaan.
edit: pakko lisätä vielä pari linkkiä lisätodisteeksi. Googletan joka päivä "arm netbook" viimeisen 24 tunnin ajalta, ja tämänkaltaisia osumia tulee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän: 57 dollarin ARM-netbook ja 78 dollarin ARM-netbook.
Halpoja, surkeita kiinalaisritsoja, mutta eipä ole hintakaan paha. Tässä kirjoituksessa kuvaamani high-end -laite olisi siis erittäin todennäköisesti myytävissä alle 200 eurolla.
Rykäisen lopuksi pienen linkkikoosteen asian tiimoilta:
Wii U controller with screen
Acer believes in netbooks
Acer believes ultrabooks and tablets will be a passing fad
Quad core SoCs will be a huge success
LG Optimus Note Slider
Atari Arcade game controller for iPad
Nintendo 3DSjoystick add-on
KT Spider conceptdevice
Razer Switchblade gaming netbook concept
Raspberry Pi, the 25 USD computer. ARM processor, runs Quake III in 1080p
Asus X101 netbook for 169 EUR / 199 USD (Meego+Atom)
PS Vita, Sony’s handheld console, launches Q4 2011
Gamestop’s gaming tablet with game controllers
Qualcomm envisions mobile devices to replace consoles (Snapdragon S3 ja S4)
Microsoft’s patent for a modular smartphone
The first Tegra3 tablet, from the Chinese manufacturer ZTE
India’s 35 USD tablet
Formfactor olisi 10-tuumainen miniläppäri.
Prosessoriksi jokin 2-4 -ytiminen ARM system-on-chip (SoC), kuten Qualcommin Snapdragon S4-sarjalainen, Texas Instrumentsin OMAP 4 -sarjalainen, nVidian Tegra3, tai vastaava. Todennäköisesti jokin PowerVR:n Series5XT SGXMP -grafiikkaytimiä sisältävä malli olisi paras, nVidian nihkeän ajuripolitiikan vuoksi.
Ei missään nimessä mitään Intelin Atomia, sillä ne imevät reippaasti virtaa, vaativat tuulettimen jäähdytykseen ja eivät ole niin hirmuisen tehokkaitakaan.
Muistiksi pari gigaa 1333 MHz DDR3:a, tai mitä tuollaiset SoCit nyt kaverikseen haluavatkaan. Nopsaa graffamuistia 256 megaa mukaan, jos onnistuu. Muistiväylä niin leveäksi, että piisaa.
Tallennustilaksi riittäisi 8-12 gigaa SSD:tä, sillä käyttäjän data säilöttäisiin SDHC-korteille (joille olisi pari paikkaa) ja pilvipalveluihin.
Näytöksi 1366 x 768 -multitouch-kosketusnäyttö, ja näyttö kierrettävissä tablettiasentoon kuten Dellin XT-laitteissa, Fujitsun Lifebookeissa, HP:n EliteBookeissa ja mitä näitä nyt on. Tai voisi se näppis olla slider-tyyppisestikin.
Näytön laidoille täydet pelikonsoliohjaimet, eli sama setti kuin PS Vitassa: neljä nappia, ristiohjain ja kaksi analogista padiohjainta. Etusormille liipaisimet/hartianapit. Niitä riittäisi yksi per sormi, eikä mitään analogipelleilyä vain puhtaat kaksiasentoiset napit.
Muuten perusjutut: wifi, bluetooth, mini-HDMI out, USB, nettikamera.
Valinnaisiksi lisävarusteiksi tarjottaisiin DVB-T2 -digitelkkariviritin, 3G-modeemi ja GPS, ja näille lisävarusteille varattaisiin valmiit asennuskolot/tilat laitteen runkoon. (paitsi jos valittu SoC olisi Snapdragon S4, jossa digi-tv -viritintä lukuunottamatta on em. lisävarusteet mukana, epäilemättä erittäin kilpailukykyiseen hintaan)
Käyttöjärjestelmäksi jokin Linux, vaikka peruskäyttöön loistavasti sopiva ja mukavasti kypsynyt Ubuntu. Ei Windowsia, koska se on kallis ja ehkä vielä Windows 8:ssakin raskaan puoleinen.
Ubuntulle saa myös mukavasti ja helposti hirmuisen läjän ilmaisia ohjelmia, toimisto-ohjelmistopakettia myöten (LibreOffice).
Androidiin ei kannattaisi koskea, sillä hitostako sitä tietää, mitä Google keksisi. Aitoja Linuxeja ei omista tai pompota kukaan.
Nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, että tällainen laitehan olisi täydellinen miniläppäri, mobiilipelikonsoli ja ainakin välttävä tabletti.
Kotikäytössä vehje tietysti kytkettäisiin työhuoneessa monitoriin, täysikokoiseen näppäimistöön ja hiireen, jolloin laite kävisi passelisti työkoneesta.
Olohuoneen puolella laite törkättäisiin HDMI:llä televisioon ja peliohjaimina käytettäisiin langattomia peliohjaimia kuin Playstation 3:lla tai Xbox 360:lla ikään. Hups, laite kävisi myös kotikonsolista.
Softan puolella mukaan nakerreltaisiin Steamin kaltainen palvelu, josta voisi ladata kaikki pelit, ja vaikka musiikkia, tv-sarjoja, leffoja ja kirjoja myös. Oho, silloinhan laite kävisi myös HTPC:stä ja vähän eReaderistakin.
Pelinkehittäjille palvelu tarjoaisi valmiin tuen paitsi kertaostojen laskutukseen, myös free-to-play-/mikromaksu -ansaintamallin tuen, unohtamatta kuukausimaksuja.
Palvelun ylläpitäjäkin olisi niin fiksu, että tajuaisi tapahtumien määrän olevan huikea, joten 10% osuus maksuista riittäisi hyviin tuloihin.
Loppusilauksesta kävisi lokalisaatiotoiminnot, joiden avulla pelit saisi tehokkaasti ainakin tekstitettyä kaikille halutuille kielille. Näin markkina-alue avartuisi niin haluttaessa lähelle oikeasti globaalia.
Siinähän vallan herkistyisi, kun laite ottaisi tuulta purjeisiin kehittyvien alueiden talouksissa, ja muutaman vuoden kuluttua länsimaissakin päästäisiin ihmettelemään afrikkalaisia, eteläamerikkalaisia ja vaikka intialaisia tuotantoja. Ties vaikka kulttuurien välinen sisältökauppa tasaisi kauppataseita ja edesauttaisi kansojenvälistä dialogia. Aika happoisia visioita!
Linux ei ole kuuluisa pelialusta, mutta sehän saattaa johtua vain sopivien laitteiden ja jakelupalvelujen puutteesta (jotka juuri speksasinkin). Pelimoottoreita, middlewarea ja työkalujahan on vaikka muille jakaa, suurin osa vielä ilmaisia. Kovatasoisia kaupallisia tuotteitakin on, kuten venäläisten väsäämä Unigine.
Pelinkehitys voisi olla em. kuviolla aika mukavaakin, sillä laitteelle voisi tehdä kaiken tyyppisiä pelejä; tablettipelejä, käsikonsolipelejä, kotikonsolipelejä, tietokonepelejä. Kohderauta olisi tarkalleen tiedossa, ja myös kehitys- ja testausrautana voitasiin käyttää prikulleen samoja laitteita.
Raudan elinkaari voisi olla 3-5 vuotta, jonka jälkeen speksiä uudistettaisiin, mahdollisuuksien mukaan taaksepäin yhteensopivuus säilyttäen.
Laitteen pitäisi myös olla törkeän halpa, sillä kalliilla Atomilla ja Windowsilla siunattuja miniläppäreitäkin saa jo 199 eurolla. ARM SoCit ovat merkittävästi (=kymppejä) halvempia kuin Atomit, ja Linux ei maksaisi mitään (=lisää kymppejä).
Epäonnistuneestikin tuotettuna unelmalaitteen hinnan pitäisi jäädä (pitkälle) alle parin sadan. ARM-läppäreitähän jo siis saa edullisesti, kuten Genesin Efika-laitteet alkaen 189 EUR (ja paikallisessa Gigantissa näin wanhan Toshiban AC-100 Tegra2 -Android-miniläppärin 149 eurolla).
Huh, kun alkaa taas oikein sapettaa! Miksei tällaisia laitteita notku kauppojen hyllyllä? Ainoa lohtu on, että vastaavia saattaa olla tulossa ensi vuoden aikana. Ainakin vekottimien trendejä syynäämällä on selvää, että samansuuntaisia ajatuksia on ilmassa, ja moni firma hapuilee oikeaan suuntaan.
edit: pakko lisätä vielä pari linkkiä lisätodisteeksi. Googletan joka päivä "arm netbook" viimeisen 24 tunnin ajalta, ja tämänkaltaisia osumia tulee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän: 57 dollarin ARM-netbook ja 78 dollarin ARM-netbook.
Halpoja, surkeita kiinalaisritsoja, mutta eipä ole hintakaan paha. Tässä kirjoituksessa kuvaamani high-end -laite olisi siis erittäin todennäköisesti myytävissä alle 200 eurolla.
Rykäisen lopuksi pienen linkkikoosteen asian tiimoilta:
Wii U controller with screen
Acer believes in netbooks
Acer believes ultrabooks and tablets will be a passing fad
Quad core SoCs will be a huge success
LG Optimus Note Slider
Atari Arcade game controller for iPad
Nintendo 3DSjoystick add-on
KT Spider conceptdevice
Razer Switchblade gaming netbook concept
Raspberry Pi, the 25 USD computer. ARM processor, runs Quake III in 1080p
Asus X101 netbook for 169 EUR / 199 USD (Meego+Atom)
PS Vita, Sony’s handheld console, launches Q4 2011
Gamestop’s gaming tablet with game controllers
Qualcomm envisions mobile devices to replace consoles (Snapdragon S3 ja S4)
Microsoft’s patent for a modular smartphone
The first Tegra3 tablet, from the Chinese manufacturer ZTE
India’s 35 USD tablet
tiistai 27. syyskuuta 2011
LiMo - kaivattu avoin mobiilikäyttöjärjestelmä?
Mobiilikäyttöjärjestelmien soppa sakenee. Onko viimein syntymässä Applen iOSin ja Googlen Androidin todellinen haastaja? Vaikutusvaltaiset tahot puuhaavat avointa mobiili-linuxia, LiMoa.
Taloussanomat viittaa Saksan Financial Timesin julkaisemaan huhuun Intelin aikovan lähteä mukaan LiMo-hankkeeseen. Tämä olisi todennäköisesti Meegon loppu, parhaimmillaankin Meegon käyttökelpoisimmat osat kannibalisoitaisiin LiMoon. LiMosta löytynee myös kehitysympäristö Qt:n uusi (ykkös)koti.
Intelin tiedetään hakevan uutta kumppania Meegon kehitykseen Nokian hypättyä keväällä Microsoftin kelkkaan.
Googlen ostettua Motorolan puhelinbisneksen viime kuussa kaikki Android-valmistajat mukamas taputtivat käsiään, sillä Motorolan patenttien avulla Google pystyy käräjöimään tehokkaammin Androidin puolesta Applea ja miksei Microsoftiakin vastaan.
Todellisuudessa Android-laitevalmistajat, kuten Samsung, LG, HTC jne. huolestuivat - syystäkin. Vielä ei ole varmaa näyttöä siitä, että Motorola saa Googlen omistuksessa paremman kohtelun Androidin uusimpien versioiden ja tuotekehityksen suhteen, mutta huoli on todellinen. Asiasta huolestuttiin Etelä-Korean hallitusta myöten.
Linux-pohjaisuudestaan huolimatta Android ei ollut koskaan täysin avoin käyttöjärjestelmä, ja nyt sen odotetaan sulkeutuvan entisestään, tai ainakin Motorolan pelätään nousevan Googlen hovivalmistajaksi.
Toisin sanoen mobiililaitteiden valmistajien vaihtoehdot ovat vähissä:
1. Android jyrää, mutta Androidin valitsemalla olet naimisissa Googlen kanssa ja todennäköisesti kakkosvaimon asemassa, nyt kun Googlella on oma puhelinvalmistaja.
2. Myös iOS jyrää, mutta Apple pitää iOSin omassa käytössään.
3. Microsoftin Windows Phone ei todellakaan jyrää, mutta todennäköisesti räjähtää hurjaan kasvuun Nokian saadessa Windows-puhelimensa myyntiin. Sen takaa jo kahden jätin markkinointivoima, ja tuotteidenkin huhutaan olevan hyviä. Nokian ja Microsoftin kimppa on tosin niin strategisesti syvä, että kakkosvaimon asema Google-Motorola -liitossa olisi todennäköisesti parempi.
4. Meego olisi ollut mainio valinta, sillä se on avoin, ts. ei minkään yhden tahon omistuksessa. Meegon valitsemalla laitevalmistaja ei olisi ollut kenenkään kuristusotteessa, mutta käyttöjärjestelmän syntyvaiheessa nähty Intel/Nokia -sekoilu karkotti laitevalmistajat. Ei olisi ihme, jos Meego-toimijat loikkaisivat monessa mielessä vastaavaan LiMoon.
Saattaa hyvinkin olla, että Meego-bisneksestä ehkä parhaiten perillä olevan Nomovokin toimitusjohtaja Pasi Nieminen viittasi tähän spekuloidessaan Meegon mahdollisesta uudelleenbrändäyksestä. Paljon kiteytyy myös tähän kommenttiin: "Sillä on marginaalinen vaikutus, millä nimellä sitä kutsutaan. Koko ajan on kyse linuxista. Olennaisempaa on, onko se aidosti avointa koodia. Markkinat kaipaavat vaihtoehtoa, jossa ei Googlella, Microsoftilla eikä kenelläkään ole dominanttia kontrollia. Sellainen vaihtoehto on Meego.”
Jos Meegosta nyt leivotaan LiMo, mm. elektroniikkajättien Samsung, NEC, Panasonic jne. yhteistyöllä, on mobiilikäyttöjärjestelmien asemat ehkä viimein paalutettu.
Leirit olisivat:
1. Googlen Android, laitteiden hovivalmistajana Motorola.
2. Applen iOS, ainoana laitevalmistajana Apple.
3. Microsoftin Windows Phone, laitteiden hovivalmistajana Nokia.
4. LiMo, ei hovivalmistajaa, ei kuristusotetta, tasavertainen kohtelu kaikille.
Lisää lätinää Meegosta aiemmassa kirjoituksessani, ja voihan tuota mobiilikäyttöjärjestelmän yleistä tarpeellisuuttakin taas muistella.
P.S. ja edit:
Aamukahvit juotuani ja asiaa tarkemmin tutkittuani hoksaan haksahtaneeni. LiMo onkin ollut kuvioissa ja pitkään, eikä sinänsä viittaa yksittäiseen Linux-distroon Meegon tai vaikkapa Ubuntun tavoin. Muuten spekulointini saattoi osua jokseenkin oikeaan suuntaan.
Taloussanomat viittaa Saksan Financial Timesin julkaisemaan huhuun Intelin aikovan lähteä mukaan LiMo-hankkeeseen. Tämä olisi todennäköisesti Meegon loppu, parhaimmillaankin Meegon käyttökelpoisimmat osat kannibalisoitaisiin LiMoon. LiMosta löytynee myös kehitysympäristö Qt:n uusi (ykkös)koti.
Intelin tiedetään hakevan uutta kumppania Meegon kehitykseen Nokian hypättyä keväällä Microsoftin kelkkaan.
Googlen ostettua Motorolan puhelinbisneksen viime kuussa kaikki Android-valmistajat mukamas taputtivat käsiään, sillä Motorolan patenttien avulla Google pystyy käräjöimään tehokkaammin Androidin puolesta Applea ja miksei Microsoftiakin vastaan.
Todellisuudessa Android-laitevalmistajat, kuten Samsung, LG, HTC jne. huolestuivat - syystäkin. Vielä ei ole varmaa näyttöä siitä, että Motorola saa Googlen omistuksessa paremman kohtelun Androidin uusimpien versioiden ja tuotekehityksen suhteen, mutta huoli on todellinen. Asiasta huolestuttiin Etelä-Korean hallitusta myöten.
Linux-pohjaisuudestaan huolimatta Android ei ollut koskaan täysin avoin käyttöjärjestelmä, ja nyt sen odotetaan sulkeutuvan entisestään, tai ainakin Motorolan pelätään nousevan Googlen hovivalmistajaksi.
Toisin sanoen mobiililaitteiden valmistajien vaihtoehdot ovat vähissä:
1. Android jyrää, mutta Androidin valitsemalla olet naimisissa Googlen kanssa ja todennäköisesti kakkosvaimon asemassa, nyt kun Googlella on oma puhelinvalmistaja.
2. Myös iOS jyrää, mutta Apple pitää iOSin omassa käytössään.
3. Microsoftin Windows Phone ei todellakaan jyrää, mutta todennäköisesti räjähtää hurjaan kasvuun Nokian saadessa Windows-puhelimensa myyntiin. Sen takaa jo kahden jätin markkinointivoima, ja tuotteidenkin huhutaan olevan hyviä. Nokian ja Microsoftin kimppa on tosin niin strategisesti syvä, että kakkosvaimon asema Google-Motorola -liitossa olisi todennäköisesti parempi.
4. Meego olisi ollut mainio valinta, sillä se on avoin, ts. ei minkään yhden tahon omistuksessa. Meegon valitsemalla laitevalmistaja ei olisi ollut kenenkään kuristusotteessa, mutta käyttöjärjestelmän syntyvaiheessa nähty Intel/Nokia -sekoilu karkotti laitevalmistajat. Ei olisi ihme, jos Meego-toimijat loikkaisivat monessa mielessä vastaavaan LiMoon.
Saattaa hyvinkin olla, että Meego-bisneksestä ehkä parhaiten perillä olevan Nomovokin toimitusjohtaja Pasi Nieminen viittasi tähän spekuloidessaan Meegon mahdollisesta uudelleenbrändäyksestä. Paljon kiteytyy myös tähän kommenttiin: "Sillä on marginaalinen vaikutus, millä nimellä sitä kutsutaan. Koko ajan on kyse linuxista. Olennaisempaa on, onko se aidosti avointa koodia. Markkinat kaipaavat vaihtoehtoa, jossa ei Googlella, Microsoftilla eikä kenelläkään ole dominanttia kontrollia. Sellainen vaihtoehto on Meego.”
Jos Meegosta nyt leivotaan LiMo, mm. elektroniikkajättien Samsung, NEC, Panasonic jne. yhteistyöllä, on mobiilikäyttöjärjestelmien asemat ehkä viimein paalutettu.
Leirit olisivat:
1. Googlen Android, laitteiden hovivalmistajana Motorola.
2. Applen iOS, ainoana laitevalmistajana Apple.
3. Microsoftin Windows Phone, laitteiden hovivalmistajana Nokia.
4. LiMo, ei hovivalmistajaa, ei kuristusotetta, tasavertainen kohtelu kaikille.
Lisää lätinää Meegosta aiemmassa kirjoituksessani, ja voihan tuota mobiilikäyttöjärjestelmän yleistä tarpeellisuuttakin taas muistella.
P.S. ja edit:
Aamukahvit juotuani ja asiaa tarkemmin tutkittuani hoksaan haksahtaneeni. LiMo onkin ollut kuvioissa ja pitkään, eikä sinänsä viittaa yksittäiseen Linux-distroon Meegon tai vaikkapa Ubuntun tavoin. Muuten spekulointini saattoi osua jokseenkin oikeaan suuntaan.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Mobiilikäyttöjärjestelmät - katoavaa kansanperinnettä?
Digitoday uutisoi tänään Meego-mobiilikäyttöjärjestelmää Nokialla kehittäneiden ohjelmoijien irtisanomisten/irtisanoutumisten alkavan tämän kuun lopussa. Lokakuussa myyntiin tuleva N9-älypuhelin on pääosin valmis, eikä Nokia tule tekemään muita Meego-laitteita.
Perinteikkäästä Symbian-käyttöjärjestelmästä Nokia luopuu pikavauhtia. Jatkossa Nokian länsimarkkinoille suunnatuissa laitteissa käytetään Microsoftin Windows Phonea ja arvatenkin myös Windows 8:aa, sillä Microsoftin seuraava käyttöjärjestelmä tulee toimimaan myös mobiililaitteissa yleisillä ARM-arkkitehtuurin suorittimilla.
Kuukausi sitten Hewlett-Packard antoi kirveestä omalle Linux-pohjaiselle mobiilikäyttöjärjestelmälleen, WebOS:ille, joka lienee kaupallisena käyttöjärjestelmänä vielä kuolleempi kuin Meego ja Symbian.
Samsungin huhutaan keikauttavan Bada-mobiilikäyttöjärjestelmänsä avoimeksi lähdekoodiksi ensi vuonna - todennäköisesti käyttöjärjestelmän elinvoimaisuuden takaamiseksi.
Omaa käyttöjärjestelmäänsä BlackBerry-laitteissaan käyttävä kanadalainen RIM on tavallaan pahemmassa ahdingossa kuin Nokia, sillä markkinaosuus sukeltaa, mutta horisontissa ei näy pelastavaa enkeliä.
Seitsemän mobiilikäyttöjärjestelmää on siis henkitoreissaan tai ainakin huteralla pohjalla. Alan menestyjiä ovat Googlen Android-mobiilikäyttöjärjestelmä, joka ahmii markkinaosuuksia älypuhelin- ja tablettirintamilla huikeaa vauhtia, sekä muodikkaista Applen laitteista löytyvä iOS.
Windows Phonen ja Windows 8:n mobiiliversion menestys alkaa hahmottua vasta vuodenvaihteen jälkeen. Googlella on Androidin lisäksi hihassaan vielä verkkopohjainen ChromeOS.
Mobiilikäyttöjärjestelmien taistelu on siis veristä ja myllerryksiä tapahtuu kuukausittain.
Tietotekniikan kehitystä edes summittaisesti seuranneet kuitenkin tietävät, että laitteistojen tehot kasvavat huimaa - ja tasaista - tahtia. Aivan viime vuosina - käytännössä juuri älypuhelinten ja tablettien esiinmarssin aikana - varsinkin mobiiliprosessorit ja -grafiikkapiirit ovat ampaisseet hurjaan nousuun. Tai oikeastaan vähävirtaiset piirit ovat saavuttaneet tason, jolla niissä riittää ruutia työpöytäpohjaisten käyttöjärjestelmien, kuten Androidin ja Windowsin, pyörittämiseen.
Vielä tämän vuoden aikana ja viimeistään ensi vuonna julkaistavat/yleistyvät 2-4 -ytimiset mobiiliprosessorit grafiikkakiihdyttimineen (mm. nVidian Tegra3/Kal-El ja vaikkapa Qualcommin S3- ja S4 -sarjan Snapdragonit) lienevät hyvinkin jo niin tehokkaita, että niillä voinee ajaa vaikkapa Ubuntu Linuxia ja tavallista Windows 8:a vähintään riittävän vikkelästi peruskäytössä.
Herää kysymys; mihin mobiilikäyttöjärjestelmiä enää tarvitaan? Onko nyt käynnissä oleva mobiilikäyttöjärjestelmien pudotuspeli vain alkusoittoa koko mobiilikäyttöjärjestelmän konseptin katoamiselle? Toisin sanoen, häämöttääkö myös Androidin ja iOSin sukupuutto jo 3-4 vuoden päässä?
Mobiilikäyttöjärjestelmien keskeiset erot "isoihin" käyttöjärjestelmiin ovat käsittääkseni olleet tekninen keveys (koska laskentatehoa ja muistia on ollut vähän) ja käyttökohteeseen sovitettu käyttöliittymä. Näistä ensiksi mainittu on siis poistumassa teknisen kehityksen myötä, ja käyttöliittymän muokattavuus alkaa olla nykyaikaisten käyttöjärjestelmien perusominaisuuksia.
Perinteikkäästä Symbian-käyttöjärjestelmästä Nokia luopuu pikavauhtia. Jatkossa Nokian länsimarkkinoille suunnatuissa laitteissa käytetään Microsoftin Windows Phonea ja arvatenkin myös Windows 8:aa, sillä Microsoftin seuraava käyttöjärjestelmä tulee toimimaan myös mobiililaitteissa yleisillä ARM-arkkitehtuurin suorittimilla.
Kuukausi sitten Hewlett-Packard antoi kirveestä omalle Linux-pohjaiselle mobiilikäyttöjärjestelmälleen, WebOS:ille, joka lienee kaupallisena käyttöjärjestelmänä vielä kuolleempi kuin Meego ja Symbian.
Samsungin huhutaan keikauttavan Bada-mobiilikäyttöjärjestelmänsä avoimeksi lähdekoodiksi ensi vuonna - todennäköisesti käyttöjärjestelmän elinvoimaisuuden takaamiseksi.
Omaa käyttöjärjestelmäänsä BlackBerry-laitteissaan käyttävä kanadalainen RIM on tavallaan pahemmassa ahdingossa kuin Nokia, sillä markkinaosuus sukeltaa, mutta horisontissa ei näy pelastavaa enkeliä.
Seitsemän mobiilikäyttöjärjestelmää on siis henkitoreissaan tai ainakin huteralla pohjalla. Alan menestyjiä ovat Googlen Android-mobiilikäyttöjärjestelmä, joka ahmii markkinaosuuksia älypuhelin- ja tablettirintamilla huikeaa vauhtia, sekä muodikkaista Applen laitteista löytyvä iOS.
Windows Phonen ja Windows 8:n mobiiliversion menestys alkaa hahmottua vasta vuodenvaihteen jälkeen. Googlella on Androidin lisäksi hihassaan vielä verkkopohjainen ChromeOS.
Mobiilikäyttöjärjestelmien taistelu on siis veristä ja myllerryksiä tapahtuu kuukausittain.
Tietotekniikan kehitystä edes summittaisesti seuranneet kuitenkin tietävät, että laitteistojen tehot kasvavat huimaa - ja tasaista - tahtia. Aivan viime vuosina - käytännössä juuri älypuhelinten ja tablettien esiinmarssin aikana - varsinkin mobiiliprosessorit ja -grafiikkapiirit ovat ampaisseet hurjaan nousuun. Tai oikeastaan vähävirtaiset piirit ovat saavuttaneet tason, jolla niissä riittää ruutia työpöytäpohjaisten käyttöjärjestelmien, kuten Androidin ja Windowsin, pyörittämiseen.
Vielä tämän vuoden aikana ja viimeistään ensi vuonna julkaistavat/yleistyvät 2-4 -ytimiset mobiiliprosessorit grafiikkakiihdyttimineen (mm. nVidian Tegra3/Kal-El ja vaikkapa Qualcommin S3- ja S4 -sarjan Snapdragonit) lienevät hyvinkin jo niin tehokkaita, että niillä voinee ajaa vaikkapa Ubuntu Linuxia ja tavallista Windows 8:a vähintään riittävän vikkelästi peruskäytössä.
Herää kysymys; mihin mobiilikäyttöjärjestelmiä enää tarvitaan? Onko nyt käynnissä oleva mobiilikäyttöjärjestelmien pudotuspeli vain alkusoittoa koko mobiilikäyttöjärjestelmän konseptin katoamiselle? Toisin sanoen, häämöttääkö myös Androidin ja iOSin sukupuutto jo 3-4 vuoden päässä?
Mobiilikäyttöjärjestelmien keskeiset erot "isoihin" käyttöjärjestelmiin ovat käsittääkseni olleet tekninen keveys (koska laskentatehoa ja muistia on ollut vähän) ja käyttökohteeseen sovitettu käyttöliittymä. Näistä ensiksi mainittu on siis poistumassa teknisen kehityksen myötä, ja käyttöliittymän muokattavuus alkaa olla nykyaikaisten käyttöjärjestelmien perusominaisuuksia.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Nokia N9 ja Meego-limbo
Nokian ympärillä on kuohunut jo vuosia, ja vielä enemmän Steven Elopin tartuttua yhtiön ruoriin vuosi sitten. Meegon hylkääminen on aiheuttanut laajasti päänpyörittelyä ja katkeruutta, ehkä aiheellisesti. Uskon kuitenkin Nokian nousevan jälleen Windows-puhelimien myötä. Syvemmälle suohon onkin aika vaikea päästä.
Kävi miten kävi, Intelin kanssa jo pitkälle ehtinyt Meegon kehitystyö ja N9 -meegopuhelin ovat ajautuneet Nokian täyskäännöksen takia erikoiseen limboon.
N9:n myötä Nokialla on ensimmäinen tuote moneen vuoteen, joka on saanut hyvän vastaanoton mediassa ja kuluttajilta. Eikä mikä tahansa tuote, vaan älypuhelin, joissa Nokian markkinaosuutta haukkasi ensin Apple iPhonella ja sittemmin loputkin puhelinvalmistajista Android-luureillaan. Surkuhupaisinta on, että N9:stä löytyy Androidin rökittävä ja Applen iOS:n kanssa topakasti kilpaileva käyttöliittymä. Varsinkaan sellaista Nokian ei kriitikoiden mielestä pitänyt osata valmistaa.
Meego-käyttöjärjestelmä on monen tahon mukaan niin ikään kuranttia tavaraa, ainakin huomattavasti nykyaikaisempi ja monikäyttöisempi kuin parjattu Symbian.
Nokialla oli siis Meegossa lupaava uusi alku ohjelmistopuolella ja N9:ssä siitä innostava ensimmäinen esimerkki... Mutta silti molemmat jäänevät Androidin ja tulevan Windows Phone -ekosysteemien murskaamaksi, koska Meegolla ei enää ole vahvaa veturia. En yllättyisi lainkaan, jos Intelkin ilmoittaisi siirtävänsä Meegon virallisesti syrjään (todellisuudessa se on ehkä jo tehty).
Paljoa murskattavaa ei tosin edes ole; yksi näpsäkkä älypuhelin ja esimerkiksi suositulle Ubuntulle roimasti häviävä miniläppärikäyttöjärjestelmä. Meegon Tablet- ja IVI -inkarnaatioita ei taideta nähdä kuin harrasteprojekteissa (tosifanit saavat laskea mukaan WeTabin, jos saavat siitä lohtua).
Julkisuudessa on jonkin verran ihmetelty miksi Nokia edes julkaisee N9:n, koska sen edustamalla käyttöjärjestelmällä, teknologialla ja ekosysteemillä ei ole firmassa enää sijaa. Yksi pääsky ei tee kesää, mutta laitteen julkaisusta, markkinoinnista ja minimaalisestakin tuotetuesta tulee kyllä aiheutumaan kuluja ja vaivaa.
Oma arvaukseni on, että Nokia ja Intel ovat Meego-yhteistyön aloittaessaan sopineet Nokian julkaisevan tietyn määrän Meego-laitteita, ja Nokialle kävisi kalliimmaksi pyristellä sopimuksesta irti (myös?) N9:n osalta kuin tuupata se markkinoille, kääriä siitä pienehkö määrä myyntituloja (joita Nokia toki tarvitsee, ja etenkin markkinaosuutta) ja jättää sitten Meego ja N9 kuolemaan hiljaa pois.
Meegoa Nokian taas ei kannattaisi enää kehittää vaikka saisikin Microsoftilta siihen suostumuksen, sillä päällekkäisyys Windows Phonen kanssa olisi täydellinen. Enkä epäile hetkeäkään, että Microsoft suostuisi elättämään kyytä polvellaan ja heikentäisi otettaan Nokiasta sallimalla Nokian pitää takaporttia auki yhteistyön alkaessa mahdollisesti tökkiä.
Laihaksi lohduksi voi ehkä mieltää sen, että Nokian todennäköisesti ensimmäiseksi Windows-älypuhelimeksi julkaistava Sea Ray näyttää laitteena samalta kuin N9.
Mutta kohta sitä N9:ä saa! Kaikki mukaan vain Nokian Ensikosketus-kampanjaan, jos ei muuten kuin ironisesti. Tirskuttiin sitä aikanaan N-Gagellekin...
Kävi miten kävi, Intelin kanssa jo pitkälle ehtinyt Meegon kehitystyö ja N9 -meegopuhelin ovat ajautuneet Nokian täyskäännöksen takia erikoiseen limboon.
N9:n myötä Nokialla on ensimmäinen tuote moneen vuoteen, joka on saanut hyvän vastaanoton mediassa ja kuluttajilta. Eikä mikä tahansa tuote, vaan älypuhelin, joissa Nokian markkinaosuutta haukkasi ensin Apple iPhonella ja sittemmin loputkin puhelinvalmistajista Android-luureillaan. Surkuhupaisinta on, että N9:stä löytyy Androidin rökittävä ja Applen iOS:n kanssa topakasti kilpaileva käyttöliittymä. Varsinkaan sellaista Nokian ei kriitikoiden mielestä pitänyt osata valmistaa.
Meego-käyttöjärjestelmä on monen tahon mukaan niin ikään kuranttia tavaraa, ainakin huomattavasti nykyaikaisempi ja monikäyttöisempi kuin parjattu Symbian.
Nokialla oli siis Meegossa lupaava uusi alku ohjelmistopuolella ja N9:ssä siitä innostava ensimmäinen esimerkki... Mutta silti molemmat jäänevät Androidin ja tulevan Windows Phone -ekosysteemien murskaamaksi, koska Meegolla ei enää ole vahvaa veturia. En yllättyisi lainkaan, jos Intelkin ilmoittaisi siirtävänsä Meegon virallisesti syrjään (todellisuudessa se on ehkä jo tehty).
Paljoa murskattavaa ei tosin edes ole; yksi näpsäkkä älypuhelin ja esimerkiksi suositulle Ubuntulle roimasti häviävä miniläppärikäyttöjärjestelmä. Meegon Tablet- ja IVI -inkarnaatioita ei taideta nähdä kuin harrasteprojekteissa (tosifanit saavat laskea mukaan WeTabin, jos saavat siitä lohtua).
Julkisuudessa on jonkin verran ihmetelty miksi Nokia edes julkaisee N9:n, koska sen edustamalla käyttöjärjestelmällä, teknologialla ja ekosysteemillä ei ole firmassa enää sijaa. Yksi pääsky ei tee kesää, mutta laitteen julkaisusta, markkinoinnista ja minimaalisestakin tuotetuesta tulee kyllä aiheutumaan kuluja ja vaivaa.
Oma arvaukseni on, että Nokia ja Intel ovat Meego-yhteistyön aloittaessaan sopineet Nokian julkaisevan tietyn määrän Meego-laitteita, ja Nokialle kävisi kalliimmaksi pyristellä sopimuksesta irti (myös?) N9:n osalta kuin tuupata se markkinoille, kääriä siitä pienehkö määrä myyntituloja (joita Nokia toki tarvitsee, ja etenkin markkinaosuutta) ja jättää sitten Meego ja N9 kuolemaan hiljaa pois.
Meegoa Nokian taas ei kannattaisi enää kehittää vaikka saisikin Microsoftilta siihen suostumuksen, sillä päällekkäisyys Windows Phonen kanssa olisi täydellinen. Enkä epäile hetkeäkään, että Microsoft suostuisi elättämään kyytä polvellaan ja heikentäisi otettaan Nokiasta sallimalla Nokian pitää takaporttia auki yhteistyön alkaessa mahdollisesti tökkiä.
Laihaksi lohduksi voi ehkä mieltää sen, että Nokian todennäköisesti ensimmäiseksi Windows-älypuhelimeksi julkaistava Sea Ray näyttää laitteena samalta kuin N9.
Mutta kohta sitä N9:ä saa! Kaikki mukaan vain Nokian Ensikosketus-kampanjaan, jos ei muuten kuin ironisesti. Tirskuttiin sitä aikanaan N-Gagellekin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)