En juuri arvosta pelien tarinoita tai tarinankerrontaan pyrkiviä pelejä. Syy on selvä; pelien tarinat ovat pääosin ihan pas.. Aika heikkoja.
Tai pikemminkin tarinankerrontaa tehdään naurettavan vajaalla keinovalikoimalla. Yritä siinä sitten kirjoittaa kunnon draamaa tai vedota aikuisen pelaajan tunteisiin, kun ainoa sallittu sisältö on väkivalta eri muodoissaan.
Pelien tarinankerronnan ja sisältöjen tila on hämmästyttävä. On tiedetty jo iät ja ajat, että aikuiset pelaavat. Ja varsinkin aikuisilla on varaa käyttää peleihin rahaa. K18-ikäraja on ollut käytettävissä jo ties kuinka kauan. Ja silti sisällöt ja tarinat painottuvat varhaisteineille suunnattuihin valtafantasioihin.
Olen pähkäillyt, että koko ilmiöstä on syyttäminen Yhdysvaltojen sensuurilakeja ja -käytäntöjä. Jenkkilän pelimarkkinoiden taloudellinen merkitys on dominoiva, joten pelit on käytännössä pakko sovittaa paikalliseen kaksinaismoralismiin.
Toisin sanoen jo pelkkä alastomuus on käytännössä kiellettyä, saati sitten minkäänlainen erotiikka. Usein alastomuuden ja erotiikan mukana poistuu romanttisen rakkauden kuvaukset kokonaisuudessaan (joka sinänsä on pelintekijöiden vika, sillä kiinnostavia suhteita voisi kuvata varsin hyvin ilman yksityiskohtaista alastomuutta ja erotiikkaa).
Mutta väkivalta on OK! Puhtaasti erilaisille väkivaltakuvauksille ei perustu pelkästään tuhansia pelejä, vaan kokonaisia pelityyppejä. Hatusta vetämällä väittäisin, että selvästi yli puolet pelityypeistä perustuu väkivaltaisen konfliktin kuvaamiseen, jaoteltiin pelityypit kuinka tahansa.
Aika ällistyttävää. Minulla ei ole mitään väkivaltaviihdettä vastaan, päinvastoin. Ja ei, väkivaltapelit eivät yksinään aiheuta väkivaltaista käytöstä. Mutta tylsäksihän jatkuva ampuminen, silpominen, mestaaminen ja hakkaaminen käy. Se on selvää, monotonisuus on monotonista.
En myöskään varsinaisesti kaipaa peleihin seksiä tai pornoa seksin tai pornon takia (vaikka ei minulla ole mitään niitäkään vastaan). Kaipaan vastapainoa, mitä tahansa vastapainoa, ainaiselle väkivallalle.
Monipuolisemmat ja kypsemmät teemat ja keinot tarinankerronnassa varmaankin toisivat tätä vastapainoa; jokainen sekunti HBO:n laatusarjaa muistuttavaa sisältöä olisi sekunti vähemmän lentävää verta.
Itse asiassa HBO:n laatusarjat ovat hyvä esimerkki siitä, että ne veriroiskeetkin voivat kuulua asiaan ja jopa säväyttää, jos niitä pohjustetaan kärsivällisesti.
Ylipäätään olisi kiva, jos peliteollisuudessa vilkaistaisiin jälleen television suuntaan. 2000-luvulla telkkaridraama koki selvän renessanssin, ja sarjat harppasivat aivan uudelle kiinnostavuuden tasolle. Osin väkivallan ja seksin keinoin, mutta molemmat opittiin valjastamaan draaman välineiksi aivan uudella tavalla, tai ennemminkin uudella voimalla. Väkivaltaa piisaa, mutta se ei ole pääosassa yksin (eikä edes kaksikkona seksin kanssa; molemmilla on ehkä isokin rooli, mutta ei päärooli, saati ainoa rooli).
Toki väkivallassa on selvä pelillinen ansio, joka selittää sen suhteettoman suurta roolia peleissä; väkivalta on aktiivista toimintaa, ja myös pelit ovat ennen kaikkea vuorovaikutteista toimintaa. Pelejä pelataan, ja pelaaminen on tekemistä. Dialogia ja rakastelukohtausta on vaikea pukea tehtävään, pelattavaan muotoon. Yritetty on, ja tulokset ovat olleet huonoja.
Väkivaltakeskeisyyden vähentämisen haasteeseen on kuitenkin tartuttava. Olisi hienoa nähdä, että peleissä alettaisiin kuvata enemmän romanttisia suhteita vaikka pelkän tekstin ja dialogin tasolla. Graafisella puolella voitaisiin samalla kokeilla ei-eroottisen alastomuuden käyttöä. Kun näitä opittaisiin käyttämään luontevasti, alkaisi (ehkä) olla edellytyksiä sille, että pelit saattaisivat ohikiitävinä hetkinä muistuttaa vaikka Greyn anatomiaa.
P.S. pelien digijakelu saattaa olla oikotie onneen tässäkin asiassa. Pikkustudioiden pikkuproduktiot eivät välttämättä enää tarvitse mainstream-menestystä tehdäkseen voittoa. Netin kautta tavoitettavat niche-markkinat voivat olla suuria. Ennen kaikkea, netin latauspalveluissa pelit pysyvät piilossa moraalinvartijoiden katseilta paljon paremmin kuin kauppakadun varrella sijaitsevan pelikaupan hyllyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti