Ilmiö lienee monille tuttu: World of Warcraft on todella hyvä peli. Hyvässä porukassa raidaaminen on parasta co-op -pelaamista - ja ylipäätään viihdettä - ikinä.
Mutta. Iso mutta. WoWittaminen vaatii aikaa, ja esim. vauvaperheessä ylimääräistä aikaa ei usein ole.
Toisaalta kaikkeen kyllästyy jossain vaiheessa. Itse olin hakannut WoWia suljetusta eurobetasta lähtien (joka oli 2004?) Aikavaatimustensa takia WoW onkin kokonainen harrastus yksinään. Ainakin omalla kohdallani en enää voinut väittää olevani peliharrastaja, vaan WoW-harrastaja.
WoWin lopettamiseen on toki muitakin isoja ja pieniä syitä, mutta elämää on tietenkin WoWin jälkeenkin. Itse huomasin kiinnostuksen ei-persistentteihin peleihin laimentuneen WoW-harrastuksen aikana. Totuin pelimaailman pysyvyyteen, eikä yksinpelin tallennustiedosto ole sama asia.
Olen aidosti jonkin verran yllättynyt, kuinka hyvä WoWin epäkorvike tamperelaisen Kyy Gamesin keräilykorttipeli Cabals on. Pelissä on paljon hyvää:
Pelaaminen ei vaadi tolkuttomasti aikaa. 5-30 minuutin pelisessioita on aika helppo sovittaa hektisiin päiviin ja iltoihin.
Cabals on myös ilmainen, eikä liiketoimintamalli ole todellakaan kohtuuton. Olen pelannut Cabalsia julkaisusta lähtien - eli kohta puoli vuotta - kohtuullisen runsaasti, ja vasta äskettäin käytin peliin 10 dollaria. Sillä sai 1200 yksikköä pelin valuuttaa, jolla olen saanut tuunattua uuden Danann Covenant -pakkani (jonka pelituntuma on todella erilainen, mikä on mainiota) tismalleen haluamakseni, ja jäljellä on vielä 960 yksikköä.
Pelitunnin hinnaksi näyttää omalla kohdallani muodostuvan jotakin minimaalista, jopa vähemmän kuin Steamin 2,50 euron alekampanjoiden helmistä - jotka muodostavat nykyään peliharrastukseni toisen puolen.
Eniten yllättynyt olen siitä, kuinka kivaa ja tyydyttävää Cabalsin pelaaminen on. En WoWissa välittänyt juuri lainkaan pvp-pelaamisesta, enkä ollut aiemmin tippaakaan kiinnostunut keräilykorttipeleistä.
Ennakkoluulottoman kokeilun jälkeen kuitenkin huomasin, että Cabalsin rankingissa kiipeäminen on mukavaa puuhaa. Vanhalla Vril Society -pakallani kävin suunnilleen parhaan 30 pelaajan joukossa, ja uudella pakallani olen kohta kiivennyt top-100 -listalle. Pelaajamäärä selvästi pumpsahti pakan vaihdon välissä, sillä alkuranking oli muistaakseni jossain 3000:n paikkeilla.
En varsinaisesti tavoittele mitään tiettyä sijoitusta, enkä taatusti ole koskaan nousemassa kärkikymmenikköön, mutta seuraavan sadan, viiden kymmenen ja kymmenen joukkoon hivuttautumisessa on jotain juuri sopivan palkitsevaa ja jännittävää. Ja jos tylsyys meinaa yllättää syystä tai toisesta, voi kokeilla uutta pelitapaa tai pakkaa.
Peli myös päivittyy sopivaa tahtia. Parin kuukauden välein peliin tulee sekä uutta sisältöä että uusia ominaisuuksia. Peli onkin selvästi parantunut julkaisuversiostaan.
Suosittelen lämpimästi. Kokeilu ei maksa mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti