Bugbear laajentaa Tampereelle

Suomalainen peliala vaikuttaa totta tosiaan olevan rempseässä kasvussa.

Juuri Ridge Racer Unboundedin paketoinut helsinkiläinen Bugbear avaa uuden studion Tampereelle kuluvan vuoden aikana. Se on valtavan hienoa tamperelaiselle peliskenelle, joka ei ole vielä nähnyt edes tuoreen Rovion studion tuoman piristysruiskeen koko vaikutusta.

Sen enempää Bugbearin suunnitelmista tietämättä voisin spekuloida, että Tampereelle saapuu viimein myös ns. isojen pelien, siis konsolien ja pc:n, tuotantoa (millään muotoa Colossal Orderin pc-pelituotantoa väheksymättä) . Erittäin hieno juttu skenen diversiteetin kannalta.

Samalla selvisi myös mistä jo joitakin kuukausia kiertäneissä huhuissa oli kyse. Lopputalven pikkulinnut nimittäin liversivät Rovion saavan nimekästä seuraa Tampereelle.

Päivän kuuma uutinen on toki myös Rovion laajentaminen Tukholmaan. Grattis vaan, svenssonit! Antaa palaa, Rovio!

Kiinnostavia peliblogeja Suomesta ja maailmalta

Tämä vähäisellä panostuksella kasaan rääpimäni blogi ei totisesti ole kummoinen, mutta hyviäkin peliblogeja löytyy.

Tampereen menestyneimpiin pelifirmoihin kuuluva 10tons aloitti vast'ikään mielenkiintoisen devausblogin, 10tons Labsin. Erinomaisen mielenkiintoista matskua, maanläheisesti ja devauksen arjen näkökulmasta.

Kirjeitä nuorelle pelisuunnittelijalle on niin ikään ykkösmatskua, ja osuvasti nimetty. Nimensä mukaisesti blogi on suunnattu ennen kaikkea nuorille pelisuunnittelijoille, esimerkiksi opiskelijoille. Ei ollut noin mahtavia blogeja silloin, kun minä alaa opiskelin (opiskelen toki vieläkin ja loppuikäni, jos hyvin käy). Vähän teoreettista materiaalia, mutta juuri siitä(kin) on hyvä aloittaa.

Kansainvälisesti peliblogeja löytyy toki jäätävän paljon, varmasti erinomaisiakin, mutta olen laiska seuraamaan blogiskeneä. Lähinnä uutuusarvonsa takia mainitsen pelijätti Ubisoftin Engine Roomin, joka tarjoaa norsunluutornimaisen vastakkaista näkökulmaa em. kotimaisille blogeille. Omassa sarjassaan hyvää matskua, vaikka harvan lähitulevaisuudessa AAA-pelien tekeminen lienee. Mutta on siitä kiva lukea.

Seuraavan sukupolven konsolit - yllätyksiä luvassa?

Viime viikolla spekuloitiin valtavan menestyvällä Steam-pelipalvelulla sekä Half-Life- ja Left 4 Dead -pelisarjoilla Ferrarinsa tienaavan Valven huhutuista aikeista tuoda markkinoille oma pelikonsolinsa, Steam Box. Mikä jottei, Valvella on paljon osaamista ja kokemusta pelien digijakelusta, laadukasta omaa tuotantoa ja pelaajien keskuudessa tunnettu ja arvostettu brändi.

Digital Foundryn artikkelissa erääksi suureksi kompastuskiveksi mainittiin laitteen korkea hintaluokka, jonka arveltiin asettuvan 1000 euron tuntumaan. Jos laite siis olisi käytännössä peli-pc. Ja peli-pc laitteen pitäisi olla, että Valven kieltämättä kova kilpailuvaltti - jättimäinen olemassaoleva pelikatalogi - olisi mahdollinen. Olettaen siis, että merkittävä osa Steamissa pelejään myyvistä julkaisijoista suostuisi myymään pelejään myös Steam Boxissa. Voisivatpa suostuakin, raha varmaan kelpaisi.

Mutta ei kovin moni tietenkään tuhannen euron konsolia ostaisi. Nykyinen konsolisukupolvi osoitti, että ison menestyksen kipuraja on 300 euroa.

Mutta entä jos Steam Box, tai jokin muu tuleva konsoli (vaikkapa uudelta kilpailijalta tai konsolimarkkinoille palaavalta taholta) olisikin jotain ihan muuta?

Miltä tuntuisi 199 euron moniydin-ARMin ympärille kasattu pikkupurkki, joka olisi kytketty Steamin kaltaiseen digijakelupalveluun? Tai vielä parempi, App Storen kaltaiseen palveluun, josta ei ehkä löytyisi Modern Warfare 3:a, Skyrimiä ja uusinta Mass Effectiä, vaan tuhansia 1-10 euron pelejä?

Uusi iPad on hyvä esimerkki siitä, miten keskihintainenkin moderni ARM-soc pyörittää isoa (=tv-kokoista) resoluutiota - pelikäytössäkin.

Ns. isot pelit voisivat myös olla hyvinkin kelvollisesti pelattavissa OnLiven ja Gaikain kaltaisilla pilvipalveluilla - tai miksei saman tien OnLivellä tai Gaikailla, kun ne ovat jo olemassa.

Jossain välissä Microsoftin huhuttiin suunnittelevan jotain tämän suuntaista Xbox 360:n jälkeiselle ajalle: 199 euron Kinect-konsoli massoille ja ökykallis next-gen supermylly teknofiileille.

Ei välttämättä pöllömpi idea.

Olemme töissä pelailleet viime aikoina iPad-pelejä iCade-peliohjaimella, ja hyvinhän se toimii. Yhtälössä on kuluttajaystävällisesti kohdalleen pelit (alkaen 0,79 euroa), mutta pelilaite (iPad alk. 399 euroa) ja ohjain (99 dollaria) ovat vielä holtittoman kalliit.

Eikä niiden muuten tarvitsisi olla, kun koko paketti suunniteltaisiin alusta lähtien valmiiksi ja kokonaiseksi (vrt. Raspberry Pi, 35 dollaria).

Vai käykö sittenkin niin, että nykyiset konsolimarkkinoiden toimijat julkaisevat tehokkaammat versiot laitteistaan, jotka ovat aluksi helvetin kalliita, ja joilla pelataan samoja pelejä kuin nyt, mutta hienommalla grafiikalla, 60 euron kappalehintaan? Voi se kai mennä niinkin, mutta siinä tapauksessa en taida olla enää kiinnostunut.

Cabals - elämää WoWin jälkeen

Ilmiö lienee monille tuttu: World of Warcraft on todella hyvä peli. Hyvässä porukassa raidaaminen on parasta co-op -pelaamista - ja ylipäätään viihdettä - ikinä.

Mutta. Iso mutta. WoWittaminen vaatii aikaa, ja esim. vauvaperheessä ylimääräistä aikaa ei usein ole.

Toisaalta kaikkeen kyllästyy jossain vaiheessa. Itse olin hakannut WoWia suljetusta eurobetasta lähtien (joka oli 2004?) Aikavaatimustensa takia WoW onkin kokonainen harrastus yksinään. Ainakin omalla kohdallani en enää voinut väittää olevani peliharrastaja, vaan WoW-harrastaja.

WoWin lopettamiseen on toki muitakin isoja ja pieniä syitä, mutta elämää on tietenkin WoWin jälkeenkin. Itse huomasin kiinnostuksen ei-persistentteihin peleihin laimentuneen WoW-harrastuksen aikana. Totuin pelimaailman pysyvyyteen, eikä yksinpelin tallennustiedosto ole sama asia.

Olen aidosti jonkin verran yllättynyt, kuinka hyvä WoWin epäkorvike tamperelaisen Kyy Gamesin keräilykorttipeli Cabals on. Pelissä on paljon hyvää:

Pelaaminen ei vaadi tolkuttomasti aikaa. 5-30 minuutin pelisessioita on aika helppo sovittaa hektisiin päiviin ja iltoihin.

Cabals on myös ilmainen, eikä liiketoimintamalli ole todellakaan kohtuuton. Olen pelannut Cabalsia julkaisusta lähtien - eli kohta puoli vuotta - kohtuullisen runsaasti, ja vasta äskettäin käytin peliin 10 dollaria. Sillä sai 1200 yksikköä pelin valuuttaa, jolla olen saanut tuunattua uuden Danann Covenant -pakkani (jonka pelituntuma on todella erilainen, mikä on mainiota) tismalleen haluamakseni, ja jäljellä on vielä 960 yksikköä.

Pelitunnin hinnaksi näyttää omalla kohdallani muodostuvan jotakin minimaalista, jopa vähemmän kuin Steamin 2,50 euron alekampanjoiden helmistä - jotka muodostavat nykyään peliharrastukseni toisen puolen.

Eniten yllättynyt olen siitä, kuinka kivaa ja tyydyttävää Cabalsin pelaaminen on. En WoWissa välittänyt juuri lainkaan pvp-pelaamisesta, enkä ollut aiemmin tippaakaan kiinnostunut keräilykorttipeleistä.

Ennakkoluulottoman kokeilun jälkeen kuitenkin huomasin, että Cabalsin rankingissa kiipeäminen on mukavaa puuhaa. Vanhalla Vril Society -pakallani kävin suunnilleen parhaan 30 pelaajan joukossa, ja uudella pakallani olen kohta kiivennyt top-100 -listalle. Pelaajamäärä selvästi pumpsahti pakan vaihdon välissä, sillä alkuranking oli muistaakseni jossain 3000:n paikkeilla.

En varsinaisesti tavoittele mitään tiettyä sijoitusta, enkä taatusti ole koskaan nousemassa kärkikymmenikköön, mutta seuraavan sadan, viiden kymmenen ja kymmenen joukkoon hivuttautumisessa on jotain juuri sopivan palkitsevaa ja jännittävää. Ja jos tylsyys meinaa yllättää syystä tai toisesta, voi kokeilla uutta pelitapaa tai pakkaa.

Peli myös päivittyy sopivaa tahtia. Parin kuukauden välein peliin tulee sekä uutta sisältöä että uusia ominaisuuksia. Peli onkin selvästi parantunut julkaisuversiostaan.

Suosittelen lämpimästi. Kokeilu ei maksa mitään.

Raspberry Pi on (loppuun)myynnissä

Brittiläinen Raspberry Pi -projekti on viimein päässyt maaliin; ensimmäinen erä laitteita tuli myyntiin, kaatoi molemmat tuotetta myyvät verkkokaupat vuorokaudeksi ja luonnollisesti loppuunmyytiin noin nanosekunnissa. Mutta kyllä niitä lisää tulee.

Mikä Raspberry Pi? No, se on pari kymppiä maksava äärimmäisen simppeli tietokone, joka pyörittää mm. Linuxia. ARM-prosessorilla tietenkin. Tehoja on suunnilleen vuoden 2000 perus-pc:tä enemmän tai vähemmän vastaava määrä - siis aika komeasti.

Kyseessä ei missään nimessä ole mikään joka jannun pelikone, laitetta ei ole esimerkiksi koteloitu mitenkään.

Minulle oleellista tässä(kin) tuotteessa on se, mitä se edustaa: Ei-elektroniikkajätti on onnistunut suunnittelemaan ja tuomaan markkinoille uudenlaisen ja kiinnostavan tietoteknisen tuotteen, mahdollisimman avoimena (=hakkeroitavana) ja ällistyttävän edulliseen hintaan.

Ennakkotilaus on vetämässä, perästä kuuluu. Joskus.