Juuri päästyäni voivottelemasta Playstation Networkin hakkerointia yleisellä tasolla ja nykykonsoleiden verkkovirittyneisyyttä edellisessä blogitekstissäni, iski ilmeisesti digijakelun kääntöpuoli nassuun vielä konkreettisemmin.
Aamulla sain ilmoituksen pankiltani: "Saamiemme tietojen mukaan yllämainitun korttinne tiedot ovat saattaneet joutua vääriin käsiin. Olemme tilanneet teille uuden nykyistä vastaavan kortin uudella kortinnumerolla ja tunnusluvulla."
Kokeilin sitten ostaa niin ikään aiemmin mainitsemani Road of Devastation -lisäsisältöpaketin Dead Nation -zombiräiskintään. Ei onnistunut, ei.
Nyt kismittää jo jonkin verran. Vuosia samalla, erittäin helposti muistettavalla pin-koodilla siunattu korttini on siis historiaa.
Joudun siis ainakin vaihtamaan maksukorttini tiedot kaikkiin käyttämiini pelien digijakelupalveluihin ja verkkokauppoihin, sekä opiskelemaan uuden pin-koodin (jonka jo sainkin, ja se ei ole poikkeuksellisen helppo muistaa).
Oletan koko ikävyyden johtuvan Sonyn Playstation Networkin hakkerointitapauksesta. Toki pankkini on teoriassa voinut saada vihiä oletetusta väärinkäytöstä muualtakin.
Kieltämättä olen viime aikoina tehnyt maksukortillani muutaman itselleni suhteellisen epätavallisen oston, nimittäin miniläppäritilauksen Saksan Amazonista ja Running with rifles -tilauksen BMT Micro-palvelun kautta.
En kuitenkaan usko, että syy löytyy näistä.
Perskuta!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Road of Devastation. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Road of Devastation. Näytä kaikki tekstit
perjantai 7. lokakuuta 2011
tiistai 4. lokakuuta 2011
Digijakelun kääntöpuoli
Kannatan pelien digitaalista jakelua. Mielestäni pelien prässääminen muovilevyille, pakkaaminen laatikoihin ja rahtaaminen ympäri maapalloa on yksinkertaisesti tarpeetonta luonnonvarojen haaskausta. Pelaamisessa on kyse viihteestä ja elämyksistä, ja ne voidaan jaella koteihin nykyään verkkoa pitkin.
Tulin viikonlopun aikana pelanneeksi - pitkästä aikaa - Playstation 3:lla. Paukutin loppuun suomalaisen Housemarquen Dead Nation -zombiräiskinnän. Intouduin jälleen sen pariin huomattuani, että peliin on julkaistu Road of Devastation -lisäsisältöpaketti.
Digijakelun ja ehkä osittain sen varjolla konsoleihin hiipineen ohjelmistopäivitysrumban todellisuus oli kuitenkin lannistaa pelurin ennen ensimmäisen laukauksen ampumista.
En ollut pelannut konsolillani muutamaan kuukauteen. Edessä oli siis käyttöjärjestelmäpäivitys, johon kului ehkä vartti. Eikä pelaaminen käynyt vielä senkään jälkeen, vaan myös peli oli päivitettävä; ehkä viitisen minuuttia lisää odottelua.
Näin on käynyt ennenkin, ja joka kerta se on kyrsinyt. En ole kovin kärsivällinen tekniikan suhteen, ainakaan jos se pakottaa minut odottamaan.
Kismityksen kihistessä kallossa ehdin kuitenkin pohtimaan, että digijakelussa on tosiaankin vielä tällaisia lastentauteja. Eikä yksittäisen kuluttajan kokema mielipaha ole suinkaan ainoa murhe.
Omistan Dead Nationin -elämysoikeuden vain siksi, että Sony tarjosi pelin ilmaiseksi osana lepyttelykampanjaansa kevään tietomurtokatastrofin jälkeen.
Digikaupassa ja -palveluissa tietoturva on keskeinen juttu, ja Sonylla se petti pahemman kerran. Tai ehkä tietoturva todella on illuusio ja kaikki järjestelmät rikottavissa.
Oli miten oli, Sonylle aiheutui tapauksesta jättimäiset kulut, hirvittävä imagohaitta ja asiakkaille paljon pahaa mieltä.
Vastaavaa ei juuri tapahtunut silloin, kun konsolipelit olivat kaupasta ostettuja, pahvilaatikkoon pakattuja muovikasetteja, jotka törkättiin konsoliin ja peli leiskahti ruutuun.
Uskon kuitenkin, että asiat ovat nyt paremmin, ja tulevaisuudessa vielä paremmin. Ehkä konsolivalmistajat ja pelistudiot muistavat loppukäyttäjää, ja pitävät huolen ohjelmisto- ja pelipäivitysten ripeydestä. Ehkä tietoturva saadaan kuntoon ja käyttökatkoja ei enää tule.
Sitä odotellessa ostanen Dead Nationin Road of Devastation -lisäsisällön. Tulenpahan tukeneeksi kotimaista peliteollisuutta ja viimein maksaneeksi muutaman roposen koko elämyksestä.
Kiitos Sonylle ilmaisesta pelistä ja kiitos Housemarquelle laadukkaasta toimintaviihteestä.
Tulin viikonlopun aikana pelanneeksi - pitkästä aikaa - Playstation 3:lla. Paukutin loppuun suomalaisen Housemarquen Dead Nation -zombiräiskinnän. Intouduin jälleen sen pariin huomattuani, että peliin on julkaistu Road of Devastation -lisäsisältöpaketti.
Digijakelun ja ehkä osittain sen varjolla konsoleihin hiipineen ohjelmistopäivitysrumban todellisuus oli kuitenkin lannistaa pelurin ennen ensimmäisen laukauksen ampumista.
En ollut pelannut konsolillani muutamaan kuukauteen. Edessä oli siis käyttöjärjestelmäpäivitys, johon kului ehkä vartti. Eikä pelaaminen käynyt vielä senkään jälkeen, vaan myös peli oli päivitettävä; ehkä viitisen minuuttia lisää odottelua.
Näin on käynyt ennenkin, ja joka kerta se on kyrsinyt. En ole kovin kärsivällinen tekniikan suhteen, ainakaan jos se pakottaa minut odottamaan.
Kismityksen kihistessä kallossa ehdin kuitenkin pohtimaan, että digijakelussa on tosiaankin vielä tällaisia lastentauteja. Eikä yksittäisen kuluttajan kokema mielipaha ole suinkaan ainoa murhe.
Omistan Dead Nationin -elämysoikeuden vain siksi, että Sony tarjosi pelin ilmaiseksi osana lepyttelykampanjaansa kevään tietomurtokatastrofin jälkeen.
Digikaupassa ja -palveluissa tietoturva on keskeinen juttu, ja Sonylla se petti pahemman kerran. Tai ehkä tietoturva todella on illuusio ja kaikki järjestelmät rikottavissa.
Oli miten oli, Sonylle aiheutui tapauksesta jättimäiset kulut, hirvittävä imagohaitta ja asiakkaille paljon pahaa mieltä.
Vastaavaa ei juuri tapahtunut silloin, kun konsolipelit olivat kaupasta ostettuja, pahvilaatikkoon pakattuja muovikasetteja, jotka törkättiin konsoliin ja peli leiskahti ruutuun.
Uskon kuitenkin, että asiat ovat nyt paremmin, ja tulevaisuudessa vielä paremmin. Ehkä konsolivalmistajat ja pelistudiot muistavat loppukäyttäjää, ja pitävät huolen ohjelmisto- ja pelipäivitysten ripeydestä. Ehkä tietoturva saadaan kuntoon ja käyttökatkoja ei enää tule.
Sitä odotellessa ostanen Dead Nationin Road of Devastation -lisäsisällön. Tulenpahan tukeneeksi kotimaista peliteollisuutta ja viimein maksaneeksi muutaman roposen koko elämyksestä.
Kiitos Sonylle ilmaisesta pelistä ja kiitos Housemarquelle laadukkaasta toimintaviihteestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)