Digijakelun kääntöpuoli

Kannatan pelien digitaalista jakelua. Mielestäni pelien prässääminen muovilevyille, pakkaaminen laatikoihin ja rahtaaminen ympäri maapalloa on yksinkertaisesti tarpeetonta luonnonvarojen haaskausta. Pelaamisessa on kyse viihteestä ja elämyksistä, ja ne voidaan jaella koteihin nykyään verkkoa pitkin.

Tulin viikonlopun aikana pelanneeksi - pitkästä aikaa - Playstation 3:lla. Paukutin loppuun suomalaisen Housemarquen Dead Nation -zombiräiskinnän. Intouduin jälleen sen pariin huomattuani, että peliin on julkaistu Road of Devastation -lisäsisältöpaketti.

Digijakelun ja ehkä osittain sen varjolla konsoleihin hiipineen ohjelmistopäivitysrumban todellisuus oli kuitenkin lannistaa pelurin ennen ensimmäisen laukauksen ampumista.

En ollut pelannut konsolillani muutamaan kuukauteen. Edessä oli siis käyttöjärjestelmäpäivitys, johon kului ehkä vartti. Eikä pelaaminen käynyt vielä senkään jälkeen, vaan myös peli oli päivitettävä; ehkä viitisen minuuttia lisää odottelua.

Näin on käynyt ennenkin, ja joka kerta se on kyrsinyt. En ole kovin kärsivällinen tekniikan suhteen, ainakaan jos se pakottaa minut odottamaan.

Kismityksen kihistessä kallossa ehdin kuitenkin pohtimaan, että digijakelussa on tosiaankin vielä tällaisia lastentauteja. Eikä yksittäisen kuluttajan kokema mielipaha ole suinkaan ainoa murhe.

Omistan Dead Nationin -elämysoikeuden vain siksi, että Sony tarjosi pelin ilmaiseksi osana lepyttelykampanjaansa kevään tietomurtokatastrofin jälkeen.

Digikaupassa ja -palveluissa tietoturva on keskeinen juttu, ja Sonylla se petti pahemman kerran. Tai ehkä tietoturva todella on illuusio ja kaikki järjestelmät rikottavissa.

Oli miten oli, Sonylle aiheutui tapauksesta jättimäiset kulut, hirvittävä imagohaitta ja asiakkaille paljon pahaa mieltä.

Vastaavaa ei juuri tapahtunut silloin, kun konsolipelit olivat kaupasta ostettuja, pahvilaatikkoon pakattuja muovikasetteja, jotka törkättiin konsoliin ja peli leiskahti ruutuun.

Uskon kuitenkin, että asiat ovat nyt paremmin, ja tulevaisuudessa vielä paremmin. Ehkä konsolivalmistajat ja pelistudiot muistavat loppukäyttäjää, ja pitävät huolen ohjelmisto- ja pelipäivitysten ripeydestä. Ehkä tietoturva saadaan kuntoon ja käyttökatkoja ei enää tule.

Sitä odotellessa ostanen Dead Nationin Road of Devastation -lisäsisällön. Tulenpahan tukeneeksi kotimaista peliteollisuutta ja viimein maksaneeksi muutaman roposen koko elämyksestä.

Kiitos Sonylle ilmaisesta pelistä ja kiitos Housemarquelle laadukkaasta toimintaviihteestä.

Diablo III vasta ensi vuonna ja Starcraft II:n hintapäivittelyä

Peliuutisblogeja on riittävästi, ainakin englanninkielisiä, joten uutisblogia tästä ei tule. Blizzardin äsken tiedottama Diablo III:n lykkäys alkuvuoteen 2012 on kuitenkin merkkitapaus, jos ei muuten niin joulun pelimyynnin takia.

Jouluksi julkaistuna Diablo III olisi nimittäin ollut jäätävä myyntihitti - pelikauppa kun noudattelee edelleen lelukaupasta tuttuja sesonkeja. Aikuisen pelaajan näkökulmasta se on vähän outoa ja ehkä kiusallistakin, mutta siitä huolimatta totta.

Diablo III tulee tosin olemaan jäätävä myyntihitti joka tapauksessa, joten Blizzardin kilpailijat varmasti huokaisevat helpotuksesta - valtava köntti joululahjarahaa vapautui juuri uudelleen jaettavaksi.

Itse odotan Diablo III:ssa ehkä eniten sen sisältämää oikealla rahalla tapahtuvaa kaupankäyntiä, tai oikeastaan sen vastaanottoa, menestystä ja esiin nostamia ilmiöitä. Blizzard on yksi niistä harvoista pelialan yksittäisistä toimijoista, joilla on mahdollisuus uudistaa alaa ja ravistella ikiaikaisia käytäntöjä. Varsinkin, kun työkaluksi otetaan Diablon kaltainen superpelisarja (vaikka eipä Blizzardilla muunlaisia olekaan).

Se sen sijaan on outoa ja sydämellisen dorkaa, että varmaankin kallein tapa hankkia Starcraft II: Wings of Liberty on ostaa se Blizzardin omasta verkkokaupasta digitaalisesti. Fyysisen pelikappaleen saa kaupasta huomattavasti alle 60 euron, ja esim. Verkkokauppa.comin "varasto Ahvenanmaalla" -kikalla tuntuvasti halvemmalla.

Kannatan ehdottomasti pelien digitaalista jakelua, ja peräti vastustan perinteistä laatikkokaupaa. Haluan maksaa pelielämyksistä, en luonnonvaroja turhaan haaskaavista levyistä ja laatikoista. Starcraft II on varmasti myös fantastinen peli ja haluaisin sitä pelata, mutta Blizzardin digijakelun hinnoittelupolitiikka on vain niin typerä, ettei pysty.